Takakannesta:

"MYRSKY NOUSEE MURHASAARILLA

Juhlapyhät ahdistavat komisario Karen Eiken Hornbyä, joten hän tarttuu tilaisuuteen lähteä kesken joulun johtamaan murhatutkintaa pohjoiselle Noorön saarelle.

Tiiviissä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa, ja vuosikymmenten takaiset kaunat hiertävät yhä."

*Varattu Chanialle*

Tuli kerrankin luettua sarjan toinen kirja pian ensimmäisen jälkeen ja se olikin hyvä ratkaisu, sillä sarjan henkilöt ja heistä aiemmin kerrottu olivat vielä tuoreessa muistissa. Kaikkiaan tämä oli edellisen tapaan mielenkiintoinen dekkari, vaikkakin mielestäni Harha-askel oli Myrskyvaroitusta hieman parempi - ainakin aiheeltaan hieman mielenkiintoisempi. Tapahtumien sijoittuminen Doggerlandiin ei tuonut tähän enää samanlaista uutuudenviehätystä, mutta yllätyin, kun luin netistä, että Doggerland ilmeisesti onkin joskus ollut olemassa, mutta huuhtoutunut mereen, kun merivesi on noussut. Tällä hetkellä tuntuu, että mielellään lukisin pian sarjan kolmannen kirjankin, Meren ja pirun välissä.

Annan Myrskyvaroituksen seuraavaksi Keski-Pohjanmaalle. Hyviä lukuhetkiä, Chania!

Kiitos, luen ehkä minäkin tämän pikapuolin!

Hyvä dekkari, mutta olen samaa mieltä Flowerin kanssa, että ensimmäinen oli hiukan parempi. Mutta mukavasti pääsee henkilöhahmoihin "sisään" kun lukee kohtalaisen nopeassa tahdissa näitä uusia sarjoja. Seuraavaa siis odotellessa! Ja tälle löytyy seuraavakin lukija.

Lukutuolille!

Kiitos toivekirjasta, joka saapui niin iloisessa ja värikkäässä kuoressa, että hymyilytti jo postilaatikolta sisään kävellessä :) Ykkösosa on lukupinossa entuudestaan, joten oletettavasti luen molemmat Adolfssonit peräjälkeen.

Vähän samankaltaiset fiilikset kuin ekankin osan, Harha-askelen, jälkeen - aluksi turhan hidas kuvaus jopa pitkästytti, mutta loppua kohti hyvinkin koukuttava kirja. Pidin juonesta ja useammastakin kirjan henkilöstä, mukaanlukien päähenkilö Karen ja enemmän sivuosissa olevat Sigrid ja Leo. Oikeastaan koko monenkirjava Karenin ystäväjoukko on vallan mielenkiintoinen ja mainio. Tavoistani poiketen siirryn suoraan sarjan seuraavaan osaan, Meren ja pirun välissä, kun miljöö ja henkilöt ovat tuoreina mielessä.

Oli tarjolla virtuaalisessa bc-tapaamisessa ja löysi sieltä seuraavan lukijansa. Ihanaa kevään odotusta, eijukka!

Kiitos lukutuoli! Pohjoismaiset ja brittidekkarit ovat kovasti mieleeni, mutta tämä komisario on minulle uusi tuttavuus. Saa nähdä, miten käy!

Johtuneeko siitä, etten ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa enkä tunne kirjan päähenkilön komisario Karen Eiken Hornbyn taustoja muuten kuin mitä tässä toisessa osassa kerrottiin, en oikein innostunut Myrskyvaroituksesta. Toki miljöö on kiinnostava, mutta henkilöitä ja nimiä on niin paljon, etten aina pysynyt kärryillä ja piti selailla kirjaa taaksepäin. Tosin monet henkilöistä olivat sympaattisia! Teemoja on myös useita: on viskin valmistamisen taito, moottoripyöräjengiin kohdistuvat epäluulot ja raadollisimpana vaimoon kohdistuva väkivalta. Sen ratkaisukeinosta nautin, mutta toivottavasti lapset säästyivät isoimmilta traumoilta.
Kirjan loppupuoli tarjosi melkoisen ahdistavaa jännitystä jo muutenkin.
Sen verran kiinnostava tyyppi tämä Karen Eiken, että mielelläni luen kyllä Doggerland-sarjan seuraavankin osan, jos se tulee vastaani.

Osallistun kirjalla Bc-Helmet 2021 haasteeseen kohdalla 14. (osa kirjasarjaa)

Lukuiloa löytäjälle!