
Pirulainen
3 journalers for this copy...

Takakannesta:
"KOTIMAISEN DEKKARISARJAN HÄIJY AVAUS
Polttariseurueen ilo on ylimmillään, kunnes sankari pyllähtää vesilautaillessaan ja päätyy meressä kelluvan ruumiin kylmään syleilyyn. Tapaus vaatii virkavaltaa paikalle, ja tilanteen ottaa haltuun vasta perustettu Lounais-Suomen poliisin erikoistiimi, ryhmä Halme.
Työryhmän esimies komisario Halme on kansainvälisen uran tehnyt konkari. Hänellä on käsissään varsin sekalainen joukko poliisivoimien edustajia: entinen pörssiyhtiön huippujohtaja rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, lappeenrantalainen rikosylikonstaapeli ja kova luu Sergei Petrov, muiden ärsytyskynnystä koetteleva rikostutkija Magnus Mehtonen sekä naisten lemmikki, nuori kokelas Niklas Lindholm. Siinä Halmeen dream team.
Tomas Gadsin psykologinen rikosromaani Pirulainen kuvaa todentuntuisesti rosoisen joukkion hitsautumista yhteen ainutlaatuiseksi työtiimiksi. Sitä mukaa kun tunnistamattoman ruumiin taustat alkavat hahmottua, kääntyvät esiin ihmismielen pimeimmät loukot, ja lopulta mikään tai kukaan ei ole sitä miltä näyttää."
Varattu Saka74:lle.
"KOTIMAISEN DEKKARISARJAN HÄIJY AVAUS
Polttariseurueen ilo on ylimmillään, kunnes sankari pyllähtää vesilautaillessaan ja päätyy meressä kelluvan ruumiin kylmään syleilyyn. Tapaus vaatii virkavaltaa paikalle, ja tilanteen ottaa haltuun vasta perustettu Lounais-Suomen poliisin erikoistiimi, ryhmä Halme.
Työryhmän esimies komisario Halme on kansainvälisen uran tehnyt konkari. Hänellä on käsissään varsin sekalainen joukko poliisivoimien edustajia: entinen pörssiyhtiön huippujohtaja rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, lappeenrantalainen rikosylikonstaapeli ja kova luu Sergei Petrov, muiden ärsytyskynnystä koetteleva rikostutkija Magnus Mehtonen sekä naisten lemmikki, nuori kokelas Niklas Lindholm. Siinä Halmeen dream team.
Tomas Gadsin psykologinen rikosromaani Pirulainen kuvaa todentuntuisesti rosoisen joukkion hitsautumista yhteen ainutlaatuiseksi työtiimiksi. Sitä mukaa kun tunnistamattoman ruumiin taustat alkavat hahmottua, kääntyvät esiin ihmismielen pimeimmät loukot, ja lopulta mikään tai kukaan ei ole sitä miltä näyttää."
Varattu Saka74:lle.

Hajanainen on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen tästä kirjasta. Varsinkin kirjan alkupuolella tuntui vaikealta päästä tarinaan mukaan eikä se varsinaisesti houkutellut palaamaan kirjan pariin, mutta kirjan loppupuoli tuntui jo hieman paremmalta, ehkä totuinkin tyyliin. Henkilöhahmojen taustoja tässä ei paljon avattu, enemmänkin keskityttiin heidän välisiinsä ongelmiin työssä, ihan ärsyttävyyteen asti. Vaikka en nyt tästä kirjasta niin paljon pitänyt, aion antaa Tomas Gadsille uuden mahdollisuuden ja lukea sarjan toisen kirjan jossain vaiheessa. Ehkä henkilöhahmot tulevat siinä tutummiksi? Kieltämättä myös tämän tarinan lopun koukku saa tarttumaan myös seuraavaan kirjaan.
Tarinassa on keskeisenä kuvitteellinen Finsta Oyj -niminen yritys, joka kehittää raaka-aineita lääketehtaille. Kirjassa puhutaan aineiden sekoittamisesta keskenään kylmässä lämpötilassa ja muovista ja komposiitista. Yrityksen uusin tuote on nanoselluloosakalvo. Myös rikokseen liittyy lääketeollisuuden tuote. Tässä varmaankin tarpeeksi perusteita Kouluhaasteen kohtaan 14. Kemia.
Tarinassa on keskeisenä kuvitteellinen Finsta Oyj -niminen yritys, joka kehittää raaka-aineita lääketehtaille. Kirjassa puhutaan aineiden sekoittamisesta keskenään kylmässä lämpötilassa ja muovista ja komposiitista. Yrityksen uusin tuote on nanoselluloosakalvo. Myös rikokseen liittyy lääketeollisuuden tuote. Tässä varmaankin tarpeeksi perusteita Kouluhaasteen kohtaan 14. Kemia.

Toivelistalukemista Saka74:lle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta!
29.11. Varattu duffelille
29.11. Varattu duffelille

Tämä dekkari ei vakuuttanut minua. Jotenkin sekava ja hajanainen ja osittain suorastaan tylsä. Välillä mietin, miksi luin tämän loppuun.
Tämä sopii Delennan Kolmoishaasteeseen: esim. "Vielä, vielä, vielä" (s. 99)
Tämä sopii Delennan Kolmoishaasteeseen: esim. "Vielä, vielä, vielä" (s. 99)

7 toivedekkaria vaihtaa omistajaa. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta! ”Oi mitä aarteita!” totesin, kun kurkistin saamaani paperikassiin 🙂