"Helen on menettänyt kaiken. Hänellä oli lupaava työura, mutta nykyään hän elättää itsensä koulukuvaajana sekä tilapäisillä sivutoimilla. Helenin avioliitto on rikkoutunut ja hän on menettänyt poikansa Ollien huoltajuuden alkoholismin vuoksi. Sitten hän tapaa Ava ja Swift Havillandin, varakkaan ja karismaattisen avioparin, jolla on vaikuttava koti ja fantastisia ystäviä. Helen lumoutuu heistä. Kaiken lisäksi Avalla ja Swiftillä on kontaktiverkosto ja he lupaavat auttaa Helenaa saamaan poikansa takaisin palvelusta vastaan. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Helen joutuu kuitenkin valitsemaan totuuden ja kaikkensa antaneiden ystäviensä välillä..."

Nopealukuinen, viihteellinen ja vähän jännittäväkin kirja. Ensimmäisestä luvusta pystyi päättelemään että jotain kauheaa tai omituista tulee tapahtumaan, mutta olihan "se" sitten yllätys kuitenkin. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta ei missään tapauksessa myöskään ihan huono lukukokemus.

Tämä Lauseen mitalla XIII -pussukasta nappaamani kirja kolahti tänään luukusta hurmaavan muumijoulukortin kera, kiitokset!

Rauhallista joulun aikaa ja turvallista uutta vuotta!

Otin Haavoitetun lukuun eilen, mitäpä sitä muutakaan tapaninpäivän iltana tekisi kuin löhöilisi sohvalla ja uppoutuisi kirjaan - ja söisi jouluherkkuja, mutta se taas ei kuulu tähän asiaan :P Menossa on 259/382 ja jännitys alkaa tiivistyä ;)

En juurikaan lue amerikkalaista kirjallisuutta, yhdysvaltalaista siis. Yksi lempikirjailijoistani on kanadalainen ja myös Etelä- ja Väli-Amerikan kirjallisuutta luen mielelläni, aika harvakseltaan tosin. Tämä kirja on niin periamerikkalainen (=USAlainen) kuin olla voi, eipä tätä juonta tällaisenaan saisi istutetuksi esimerkiksi Eurooppaan, saati Suomeen. Heleniä käy sääliksi, vaikka juuri nyt hänellä on asiat hyvin tai niin hän ainakin luulee..

Joitain hassuja sanavalintoja kirjassa on ollut, johtunevatko sitten suomentajasta. Esimerkki: koirat polvistuivat pyörätuolin viereen. Lisäksi sana 'suurellinen' pisti silmään. Sanasta on käytetty sitä tässä yhteydessä väärää muotoa, joka on johdettu matematiikan oppisanasta 'suure'.

Luin kirjaa vielä aamuyöllä kolmen-neljän aikaan (vuorokausirytmi on keikahtanut hiukan vinksalleen tässä joulunpyhien aikana) ja päivällä sitten loput. Kirjan loppu oli minullekin yllätys, monenlaista ehdin arvailla, mutta en sitä. Paha ei aina saa palkkaansa, ei ainakaan kokonaan, mutta kyllä haluan uskoa, että Suomessa - ja laajemminkin, Euroopassa - kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia, ainakin hyvin lähellä sitä. Jenkeissä kukaan ei sitä kuvittelekaan.

Tämän perusteella voisin kyllä lukea muutakin Maynardilta, ehkä senkin sieltä uudemmasta päästä :)
https://en.wikipedia.org/wiki/Joyce_Maynard

Kuriiri postittaa kirjan huomisaamun kauppareissullaan :) Kirjaisaa ja turvallista vuotta 2021!

Kiitokset vuoden viimeisestä yllätyspostista, kirjasta sekä välissä olleista korteista ja postimerkeistä!!
Voi kun uusi vuosi toisi lisää lukuaikaa...