Kosmoskirjat:

"Me katoamme täältä, mutta saari jää.

Emma, Joel ja tytär Fanni viettävät kesää saarella. Vaikka ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä, aina voi istua laiturilla tarkkailemassa merta, etsiä rakkolevää, kerätä kiviä tai kalastaa. Maailma on kutistunut kallioiden ja mäntyjen väliin, pieneksi ulapan painamaksi tilaksi.

Emmalla on arpi päässä. Hän ei tiedä mistä se on tullut tai mitä hänelle sitä ennen on tapahtunut. Oma mieli tuntuu vieraalta, samoin entinen työ, johon hän ei enää kykene. Kuka Emma oikein on, jos hän ei muista mitään elämästään ennen tätä kesää?

Mutta Emman muistot palaavat, yksi kerrallaan, ja niiden mukana saariparatiisiin saapuvat piinaavat näyt. Maailman epäkohtia ei voi unohtaa eikä kaikkea voi korjata. Jotta Emma voi pelastua, hänen on opittava laittamaan pelastusliivit ja happinaamari ensin itselle, sitten vasta muille.

Henkien saari on vaikuttava romaani parisuhteesta ja puolisoiden vieraantumisesta, paratiisimaisesta saaristoelämästa, joka aukeaa koko länsimaisen elämäntavan kuvaksi: se on onnellista vain niin kauan kuin olemme valmiita unohtamaan, mitä meren tuolla puolen on."

***
Nappasin tämän eilen innoissani Tapiolan kirjaston kierrätyshyllystä ja sitten kotona huomasin, että minullahan on tätä yksi kappale jo TBR-pinossa.

Löytyisiköhän huomisesta miitistä tälle uusi lukija?

Tämä kuulosti liikaa minulle sopivalta kirjalta miittipöytään jätettäväksi :D, kiitokset Annimanni!

Tämä tarina ei halunnut heti paljastaa taustojaan vaan piti paljon pimennossa melkein loppuun saakka. Siksi lukijana arvailin ja tuumailin aluksi Emman erityislaatuisen käytöksen syitä ja Fannin historiaa. Aikarakenne oli tehokeinona varmasti kuitenkin ihan tarkoituksenmukainen.

Teksti peilasi minusta tarkkanäköisesti parisuhteen ajautumista katkeruuteen ja puhumattomuuteen. Tahallinen tärkeiden asioiden pimittäminen ja toisen sulkeminen täysin omien toiveiden ulkopuolelle kuvattiin kirpaisevasti. Kirja tekee koskettavia havaintoja myös trauman jälkeisestä mielen pirstaloitumisesta ja minuuden muuttumisesta. Hieman yllättäen kirjassa vellottiin myös melko paljon ja miltei ulospääsemättömästi ekologisessa maailmantuskassa.

Tämän lukukokemuksen perusteella lisäsin myös Westmanin esikoiskirjan Syliin toivelistalleni. Etsin myös hieman lisätietoja kirjailijasta ja kävin lukemassa joitakin hänen blogitekstejään. Kiitokset siis Annimannille uuteen kirjailijaan tutustuttamisesta! Nyt tämän kirjan on aika palailla kohti Helsinkiä.

Toivelukemista erpaxille, ole hyvä.

Kiitos ihana Bookgeo, kun tulit tänne piristäväksi seuraksi, kuriroit toivekirjan ja ilahdutit vielä sen lisäksi tällä toivekirjalla! Toivottavasti tässä voitaisiin nähdä taas pian.

Olipa mielenkiintoinen lukukokemus. Samaan aikaan utuista ja tarkkaa. Kiitokset, Bookgeo ja Annimanni!

Hyviä lukuhetkiä toivelistakirjasi parissa, Louhi.

Kiitos toivelistakirjasta!