Siltalan Leena – vauraan maatalon 19-vuotias tytär – oli aina ollut tyytyväinen elämäänsä. Arkistahan se oli: työntekoa kotitilalla vanhempien ja velipojan rinnalla, ystävien kanssa seurustelua. Harvoihin huvituksiin kuuluivat lauantaitanssit seurojentalolla. Mutta kun Vallin Kari naapuripitäjästä astui Leenan elämään, tämä totesi, että jotain olennaista oli sittenkin puuttunut. Nuoret rakastuivat toisiinsa, ja kaikki näytti niin selvältä tästä eteenpäin.

Mutta Leena saikin todeta, että kohtalo osasi joskus järjestää yllätyksiä – eikä pelkästään miellyttäviä!

Karisto 1989

- Janakkalan kunnankirjaston poistokirja

Onpa imelä kansikuva tässä kirjassa, mutta koskapa olen siinä käsityksessä, että Marttilan Helkala-sarja on ihan kelpo luettavaa, eiköhän tätä voi koettaa lomalukemisena mökillä – sitten joskus, kun koronapandemian ja -rajoitusten takia sinne vihdoin pääsee. Tämän vuoden mökkikausi ei alkanut vapusta, mahtaako alkaa juhannuksenakaan..

Kaikenlaisia ongelmia nuorella parilla, kiero nainen syyttää miestä. Kaikki selviää kuitenkin.

Kirjan palautus.

Kauanpa tämä sai odottaa, mutta nyt otin sen lukuun, sillä tarkoitus olisi postittaa tämä yhdessä hippakirjan kanssa. Menossa nyt 80/166. Kansikuva häiritsee edelleen, paitsi siksi, että Leenalla on ruskeat silmät, etenkin siksi, että kannen nainen ei todellakaan ole 19-vuotias vaan ainakin 15 vuotta vanhempi!

Viime kesänä muuten luin Helkala-sarjan kirjoista kolme viimeistä, takaperoisessa järjestyksessä nekin :D Vielä pitäisi sarjan kolme ensimmäistä jostain löytää..

Jatkoin illalla tämän parissa ja luin kirjan loppuun, tai no aamuyölle se meni, mutta tänään onkin vapaapäivä ja sai nukkua :) Pidin Helkala-sarjan juonesta enemmän, mutta yhtä hyvin Marttila tässäkin kirjoittaa. Saattaapa olla, että kun saan tuon nyt kesken olevan Pekkarisen kirjan luetuksi, tartun taas Marttilan kirjaan, sillä Hanni-sarjan kakkonen on tuossa pöydänkulmalla :)

Tämä kirja on ilmestynyt vuonna 1989 ja alussa pohdin, mihin aikaan tarina mahtaa sijoittua. Nuoret käyvät seurantalolla, polkkaa tanssitaan, peltotöitä tehdään hevosilla, Seinillä on korvat -kappaletta laulellaan ja äänilevyltä soi La Cumparsita (kirjassa muuten väärin kirjoitettuna!). En ehtinyt googlata noita lauluja, kun ajankohta jo mainittiinkin: vuosi on 1960. Ehkä nuo sitten olivat silloin hittejä :) Ainakin se on muinaista historiaa, että sivuteiden varsilla oli kioskeja, joista voi ostaa vaikka jäätelöä :O

Nyt kesken on tosiaan Pekkarisen Aurora-sarjan kakkoskirja, joka sijoittuu vuoden 1905 Helsinkiin. Yhteistä näille kahdelle kirjalle on se, että kesäaikana tarjoillaan simaa, tässä myös munkkeja siman kanssa. Milloinhan moinen tapa on jäänyt? Nykyaikana vaikuttaa kummalliselta, että simaa juotaisiin muulloin kuin vappuna :)

Osallistun kirjalla BC Helmet 2022 -lukuhaasteessa kohtaan 10: kirjan nimi on mielestäsi tylsä.

Huomenaamulla postiin suklaan kera ja kohti Hömppää ja herkkuja #2 -arvonnan voittajaa! Pistän mukaan myös toivelistakirjan Mari Möröltä ;)

Kirjaisaa ja turvallista vuotta 2022!

Kiitos Tarya! Kaikki Johanna Marttilat olen lukenut. Aivan viimeisen päälle hömppää 😂