Jännityksen mestarit 74

Lontoon sumuiselta hautuumaalta löytyy nuoren tytön ruumis; tytön henkilöpaperit ovat jonkun muun. Komisario Wexfordilla on edessään uhri, jolla ei ole henkilöllisyyttä, ystäviä sen paremmin kuin menneisyyttäkään... ja kaiken lisäksi Wexford itse on lääkärinsä määräyksestä hermolomalla: ei valvomista, alkoholi kielletty, ei epäterveellistä ruokaa ja ennen kaikkea: ei rikoksia...

Englanninkielinen alkuteos: Murder Being Once Done (1972)
Suomentanut: Annika Eräpuro

Book Studio 1993

Postittelen huomenna tämän Rendellin dekkarin kryptolehden ja Euroarvan kera :) Lukuiloa!

Murhatutkimuksia Lontoossa, lomaileva komisario selvittää, tietysti.
(Luettu 11.6.2020)

Kirjan palautus.

Jaahas, tämä täytyy ottaa lukuun tänä vuonna, jotta saan kaksi kalmaa Menolippu-lukuhaasteeseen.. ;) Se toinen on Virpi Hämeen-Anttilan Kalman kevät.

Luin kirjan tänään täällä mökillä, pihalla laiskana lauantaipäivää viettäen. Liki 30 asteen helle on jatkunut koko viikon, joten työnteko ei ole hirmuisesti innostanut. Tosin mitään aivan pakollista (pihahommaa) ei ole tekemättäkään :) Tai siis arkipäivät tein etätöitä – onneksi kamari, johon työpisteeni perustin, pysyi melko viileänä, sillä sen ikkuna on länteen ja ikkunan edessä on suuri, kymmeniä vuosia vanha omenapuu, joten aurinko ei pääse paistamaan huoneeseen kuin pienen hetken kello 18 aikaan.

Kyllä vaan tykkään näistä Wexford-kirjoista! Ihanan vanhanaikaisissa brittidekkareissa ei kuvata väkivaltaa ja ne ovat muutenkin mukavan leppoisia. Viime joulukuussa luin Kirjeet kertovat kuolemasta (https://www.bookcrossing.com/journal/15652453/) ja kaipa muita Wexfordeja voisi lisätä toivelistalle ;)

Suomennos tuntui onnistuneelta tai ainakaan lukeminen ei sen takia töksähdellyt, siis kovin monta kertaa... Ainakin kahdesti relatiivisivulauseen viittaussuhde tosin oli pielessä ja virkkeen merkitys muuttui sen takia omituiseksi ja jossain kohdassa kysyvän sivulauseen loppuun oli laitettu kysymysmerkki. Myös ylimääräiset pronominit muuttivat tarkoitetun asian toiseksi. Oikolukua olisi muutenkin voinut harrastaa enemmän, paikoin sanat taipuivat väärin, niistä puuttui kirjaimia tai kirjaimia oli liikaa. Wistaria lienee wisteria, ellei kasvin nimeä halua suomentaa, mitä kyllä suosittelisin. Mutta kokonaisuutena virheitä ei ollut häiritsevän paljon ;)

Osallistun kirjalla siis Menolippu-lukuhaasteeseen.

Tarjosin Rendellin dekkareita Hep!-ketjussa ja sieltä niille löytyikin ottaja :) Postittelen huomenaamulla kaksi kirjaa Helposti-kuoressa, kolmannen taidan vielä lukea, vaikka sen alku oli jotenkin puuduttava..

Hyvää kesän jatkoa!

Kirja on perillä Tampereella. Kiitos, Tarya!

Aika kultaa muistot. Aikoinaan tykkäsin kovasti Rendellin Wexford-sarjasta, mutta näin toisella lukukerralla sitä vaan ihmettelee, mikä näissä oli niin kovin ihmeellistä. Tämä ei ole sarjan parhaimmistoa, ajoittain tämä oli jopa tylsä. Nähtävästi suomentajalle ei viitsitty maksaa kohtuullsesti eikä aikaakaan varmaan oltu annettu riittävästi; suomennos ja toimittaminen oli luvattoman hutaisten tehty. Eniten ihmetytti, etteivät murhaa selvittävät poliisit näyttäneet kenellekään tytö valokuvaa. Kai sitä 70-luvulla sentään turvauduttiin valokuviin, kun ei tiedetty kuolleen henkilöllisyyttä.