Armonlaaksoon on taas tullut kesä, mutta kaupunkilaiset ovat murheissaan: soma puukaupunki aiotaan purkaa ja rakentaa tilalle mahtava mannermainen kylpylä- ja turistikeskus. Lapset päättävät auttaa vanhempiaan uuden kodin hankinnassa ja keksivät oivallisen liiketoimen: kissannahkakaupan. Alussa kaikki meneekin suunnitelmien mukaisesti, mutta sitten vaivalla pyydystetyt kissat pääsevät karkuun, leviävät hyökyaaltona kaupunkiin, syövät rotat suihinsa ja sitten... Armonlaaksossa tapahtuu ihme!

Tuulikki Soinin tämänkertainen kirja on riemukas jatko Armonlaakson kesälysteille, jossa kirjailija tutustutti lukijat Mehtosen ja naapurin kekseliäisiin lapsiin sekä pikkukaupungin kesäiseen elämään.

Piirrokset: Pentti Koivikko

Gummerus 1975

Vapautin aamulla kirjoja Kampin kirjankierrätyshyllyyn ja nappasin sieltä neljä kirjaa mukaani, niistä kaikeksi onneksi vain yksi eli tämä jää omaan hyllyyni. Tämä on nimittäin oma toivelistakirjani, olen näköjään lisännyt sen toivelistalleni 25.11.2015, sen jälkeen, kun olin lukenut Armonlaakson piparit :)

Jos nämä eivät olisi hyväntuulisia lastenkirjoja ja jos se aiemmin lukemani ei olisi ollut niin hyvä, kyllä kavahtaisin kissannahkakauppaa.. Eiköhän sille kuitenkin löydy selitys.. ;)

Nappasin tämän kotihyllystä luettavaksi sillä tarkoitus on kiikuttaa kirja lähemmäs Armonlaaksoa eli Turun BC-miittiin 8.2. :) Menossa on 37/89. Ihanan nostalgista on elämänmeno Armonlaaksossa!

Merkinnän kuva on toissapäivältä. Matkamessujen jälkeen odottelin Delennan kanssa pysäkillä Porvoon-bussia ja bussin tultua lähdin ruokaostoksille Triplaan. Ensin kävin Triplassa kahvilla. Messuille roudasin kassillisen kirjoja (joista onneksi vain yksi jäi minulle ja senkin vapautin eilen Espooseen) ja lisätaakan minimoimiseksi lukukirjan piti olla pienikokoinen ja kevyt kanniskeltava ;)

BC Helmet -lukuhaasteessa kirja käy ainakin seuraaviin (jäljellä oleviin):
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Tämä ei ollut ollenkaan yhtä hyvä kuin se aiemmin lukemani kirja, vaikka toki oli mukavaa, että Armonlaakso pelastui :) Kissaepisodi oli se, mistä en pitänyt (vaikka sehän se lopulta kaupungin pelasti), muutoin Armonlaakson lasten kevät oli samaa vilskettä ja hulinaa :) Trumputtajaperinteestä olen joskus muussa yhteydessä lukenut ja pitihän asia nyt tarkistaa:
"Entisaikoina kaupungin kuulutuksia julisti rummuttaja, naantalilaisittain trumputtaja. Rummunlyönnein julistettiin joulurauha, markkinarauha ja rukouspäivärauha, ilmoitettiin huutokaupoista, palotarkastuksista, markkinoista ja henkikirjoituksista. Lisäksi tätä tapaa käyttäen kutsuttiin porvarit raastupaan kokouksiin ja yksityisiäkin henkilöitä tiedotettiin asioista.
Naantalin kaupungin viimeinen virallinen trumputtaja oli sepänpoika Edvard Wilhelm Lindwall, joka otettiin kaupunginpalvelijaksi vuonna 1887. Lempinimellään tunnettu ”pappa Lindwall” trumputti ilmoituksia knallissaan 1920-luvulle, eläkeikään asti. [- - -]
Vuodesta 2008 lähtien trumputtaja on ollut taas äänessä kesäkuukausina Vanhassakaupungissa rannan alueella. Nykyään hän kehottaa läsnäolijoita hiljenemään kirkontornista soitettavaa vesperiä varten. Lisäksi trumputtaja esiintyy kaupungin juhlatilaisuuksissa ja tapahtumissa, esimerkiksi joulurauhan julistuksessa."
Lähde: naantali.fi

Kuittaan tällä BC Helmet -lukuhaasteen kohdan 8 (kirja kertoo pienestä kaupungista).

Soinin kirja on tarjolla Turun huomisessa BC-miitissä. Jos kirjaa ei napata, vapautan sen miitin jälkeen kirjaston kierrätyskärryyn ;)

Lukuiloa!

Nappasin mukaani miitistä. Luen ja vapautan todennäköisesti juurikin Armonlaaksoon.

Suunnitellusta kissannahkabusineksesta huolimatta lystikäs kirja. Lisäksi se on nyt tavallaan ajankohtainen, kun Naantalin keskustaan suunnitellaan uutta kylpylää.

Kirja jäi Merisalin viereen penkille odottamaan seuraavaa lukijaansa.