Takakansi:
"Kiinteistövälittäjä Klaus Haapala saa potkut ja heti perään tiedonsi siitä, että hänen pikkuveljensä on sekaantunut huumekauppaan. Klausin vaimosta paljastuu uusia, yllättäviä puolia ja pian myös potkut antanut pomo murhataan. Klaus huomaa olevansa keskellä vyyhtiä, joka juontaa kauas menneisyyteen, mutta on ratkaistava tässä päivässä.
Veljeni vartija on tiukka ja runollinen rikosromaani isistä ja pojista, vääristä teoista ja niiden hyvittämisestä. Se on tarina siitä kuinka hävitty korttipeli voidaan kääntää voitoksi vielä vuosikymmenten jälkeenkin."

Like-pokkari 2016

Tykkäsin tästä tosi paljon. Tarina oli helppo ja nopea lukea, siinä oli yllättäviä tapahtumia ja huumoria. Vaikka kertomus pyöri Klasun, isän ja isoisän tarinoissa, sitä oli helppo seurata, ei tarvinnut miettiä että kukahan tässä nyt on kyseessä.
Olen tänä vuonna lukenut kaksi muuta Tuomaisen kirjaa (Pikku Siperia ja Mies joka kuoli) ja jotain samaa näistä löytyy. Päähenkilö on mies, jonka elämä mullistuu tavalla tai toisella ja alkaa tapahtua kummia. Tämän kirjan Klasu ei sentään kovasti kylvänyt kuolemaa ympärilleen - isoisä oli huolehtinut siitä puolesta. Noissa kahdessa aiemmin lukemassani kirjassa tapahtumat sijoittuivat nimeltä mainitsemattomaan tuppukylään, tässä taas liikuttiin Helsingissä ja ajoittain jopa minulle tutuissa paikoissa :)

Tuomaiselta olisi vielä hyllyssä Parantaja, mahdanko ehtiä lukea sen vielä syntymävuosihaasteeseen?

Maistuisko Stinapille?

Kyllä kiitos! Innoistuin Tuomaisesta joskus ehkä keväällä (?) kun Taavina sitä mainosti.