WSOY, 2000.

"Taloon johti kurainen puutarhapolku. Myhkyräisiä viiniköynnösten runkoja, lehdettömiä puita, rojua joka puolella. Talon sisällä ilma oli tunkkaisen kolea; toisen huoneen lautalattia oli täysin mädäntynyt, toisessa oli sinapinvärinen kokolattiamatto. Keittiön seinät olivat vaaleanpunaiset, pienet ikkunat korkealla katonrajassa."

Keväällä 1994 Wienissä asuva Maija Asunta-Johnston toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa viikonloppupaikasta ja ostaa pienestä unkarilaisesta Varpalogin rajakylästä talon. Samalla hän tietämättään astuu seikkailuun, jonka ulkoiset puitteet ovat vaatimattomat, tapahtumat vähäeleisiä ja kohtaamiset useimmiten ruohonjuuritason tapaamisia, mutta joka sisäisesti syventyy hänelle todelliseksi elämänseikkailuksi.

Jostain syystä minulta on jäänyt lukematta tämä ensimmäinen VARALOG-kirjoista. Täytyy valitettavasti todeta, että sarjan myöhemmissä osissa kirjailijan kirjoittaminen on taitavampaa ja mielenkiintoisempaa kuin tässä. Lukeminen oli paikoitellen jopa puuduttavaa jatkuvan toiston ja aiheesta yhtäkkiä toiseen siirtymisen takia. Ihailin kuitenkin punapukuisen naisen ahkeruutta ja innokkuutta ottaa haasteita vastaan. Minussa heräsi toivo, että osa tästä reippaudesta olisi tarttunut minuun kirjaa lukiessa.

"...tänään suorastaan ymmärsin sipuleita: multa on niiden oma elementti, sen sisällä on kodikasta ja turvallista nukkua, kunnes kevät herättää."

"Luonnon ja vuodenaikojen seuraaminen on meditointia. Sielun lepoa."