Kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia...

Toivelistayllärinä liikkeelle!

Kiitos sakirmo jälleen yhdestä yllätyksestä!

Lisätessäni kirjan toivelistalleni todennäköisesti tiesin sen taustoista jotain. Olin unohtanut, ja hyvä niin; nyt ei tarvinnut miettiä mikä kirjassa on totta ja mikä keksittyä. Irak on minulle vain uutisista tuttu, mutta Elina Hirvosen kerronta maasta ja sen asukkaista tuntui hyvin uskottavalta. Tämä kirja olisi terveellistä luettavaa monelle esim. Suomen "lepsua" (!?) pakolaispolitiikkaa arvostelevalle; kertomus avaa silmiä, ja auttaa ymmärtämään ainakin pakolaisnaisten ja -lasten tilannetta.

Laitan kirjan matkaan toivelistayllätyksenä.

Oi ihana Piiku, kiitos ylläristä! Voi hyvin!

Elina Hirvonen ei pettänyt tälläkään kertaa. Rakastan hänen kieltään, joka teki muutenkin koskettavasta tarinasta itkettävän kauniin. Hesarin arvostelussa Arla Kanerva moittii Hirvosen tekstiä paikoin banaaliksi; minä en sitä tunnistanut. Minusta tämä oli yksinkertaisesti hieno.

***
Osallistun kirjalla lii5an kouluhaasteeseen. Kirja edustaa kouluaineista uskontoa, sillä kirjan päähenkilö on muslimi, joka harjoittaa aktiivisesti uskoaan ja pohtii muun muassa sitä, miten hän voi olla samanaikaisesti sekä hyvä muslimi että hyvä suomalainen. Lisäksi osa kirjan tapahtumista liittyy Irakin-Iranin sotaan, johon johti muun muassa ajatollah Khomeinin halu levittää islamilaista vallankumousta . Alun ja lopun tapahtumissa taas ollaan vuodessa 2015, jolloin ääri-islamilainen Isis aiheutti kaaosta Irakissa ja muuallakin.

Toivelistahippakirjana eteenpäin. Hyviä lukuhetkiä!

Suurkiitos toivekirjasta! Tämän bongasin jostain facebookin kirjaryhmästä ja lisäsin toivelistallani.

31.1.2021 Varattu toukokuulle

Kirja oli hyvä, ja se on hyvin kirjoitettu. Olen kuitenkin lukenut paljon tämän aihepiirin kirjoja ja olen työni kautta tekemisissä Suomeen pakolaisina (myös Irakista) tulleiden kanssa, joten tuntui, ettei tämä kirja tarjonnut minulle mitään uutta. Mikäli aihepiiri ei ole tuttu, suosittelen kyllä lukemaan tämän kirjan.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja mukavia talvipäiviä!

Kiitos kotipihalle toimitetusta toivelistakirjasta ja mukavia talvipäiviä sinullekin, Saka74! Kiitos muillekin kirjaa kierrättäneille, se on nyt hellässä huomassani.

Kun huomasin kirjan olevan Eijukan toivelistalla, otin sen heti lukuun ja hyvä niin. Muuten olisin ehkä jäänyt pelkäämään, että kirja on liian raskas luettavaksi. Ei ollut, sen teksti soljui silmieni kautta aivoihini ja mieleeni vaivatta, Hirvonen on taitava kirjoittaja. Kirjasta muistui mieleen Åsne Seierstadin Satayksi päivää, jossa eläydyttiin tuohon vuoteen 2003 Bagdadissa ja muuallakin Irakissa, sekin kirja toi hyvin esiin, että Yhdysvaltojen hyökkääminen Irakiin oli osalle myös toivoa tuova asia - vihdoinkin päästäisiin eroon diktaattorista - vaikka länsimaissa ja Yhdysvalloissa tätä sotaa syvästi paheksuttiin eikä syyttä. Kirjan isän yksinäinen mielenosoitus Irakin suurlähetystön edessä oli hyvin puhutteleva kohtaus tässä kirjassa. Monet eivät uskaltaneet lähteä osoittamaan mieltään, koska pelkäsivät, että mitä jos heidän perheensä joutuvat kärsimään siitä, että he ilmaisevat mielipiteensä.

Kirjan alussa vieraillaan Abu Ghraibin vankilassa ja viitataan siihen, mitä siellä tapahtuu myöhemmin. Sitaatti tiivistää jotain oleellista:

"Niissä kuvissa maailman mahtavimman armeijan sotilaat rikkovat kaiken, mikä on muslimille pyhää. Saddam rikkoi ihmisiä, luita, mieliä, mutta ennen niitä kuvia kukaan ei ollut rikkonut samalla tavalla kaikkea pyhää."

Kirjan äiti luo kaunista kaikkialle, minne asettuu perheensä kanssa ja tuo kauneus tihkuu tästä kirjastakin läpi, poikakin näkee kauneutta ympärillään ja arvostaa sitä.

"Maailma on ihmeellisen kaunis", äiti sanoo. "Vaikka tapahtuisi mitä, tämä maailma on kaunis.

Vaikkapa lentokoneen laskeutuessa Suomeen, poika lumoutuu vihreydestä:
"Katso miten vihreää", kuiskaan. Badr puristaa kättäni, kun vihreä matto muuttuu huojuvaksi. Vihreää ei ole yksi vaan monta, erilaisia vihreän sävyjä voisi katsoa loputtomasti, ne lumoavat kuin tuli.


Muutamia valittuja sitaatteja vielä:

Muualla maailmassa aikuiset saattavat valittaa lasten tottelemattomuutta ymmärtämättä, että sellainen valitus on etuoikeus. Tottelematon lapsi on kasvanut turvassa. Ne, jotka pelkäävät eniten, tottelevat aina.
***
"Varkaat eivät lue", Irakissa sanotaan. Kauppiaat tuovat kirjat kadulle, ja sen kadun varrella runoilijat lausuvat tekstejään, kirjailijat kertovat teoksistaan ja ihmiset tulevat kuulemaan heitä kaupungin toiselta puolelta, tarkastuspisteiden ja sotilaiden ohi. Ihmiset kerääntyvät muovituoleihin kirkkaan taivaan alle juomaan makeaa teetä ja puhumaan kirjallisuudesta, historiasta, filosofiasta ja elämästä, ja muistavat, että kauneutta on.
***
Haluaisin puhua myös uskonnosta. Haluaisin kysyä mitä isä ajattelee siitä, että meille molemmille tärkeän uskonnon nimissä puhutaan ja tehdään asioita, jotka tappavat sen, minkä Jumala loi kauniiksi. Ehkä haluaisin kertoa, että ajattelen joistakin asioista toisin kuin hän. Minun elämässäni uskonto on voima, rakkaus ja valo, joka loistaa silloinkin, kun olen itse pelkkää pimeyttä. Mutta maailma ja yhteiskunta on rakennettava ihmisyyden, ei yhdenkään uskonnon perustalle.

Kolmoishaaste: Minä uskallan. Uskallan. Uskallan. / Haluan, haluan, haluan koskettaa, repiä, nuolla, puristaa, satuttaa ja tulla satutetuksi, haluan tunkeutua, pyörtyä syliin. / Nap, nap, nap.

Helmet lukuhaaste 2021: Kirjassa ei kerrota päähenkilön nimeä.
Kirkko ja kaupunki lukuhaaste 2021: Kirja, joka kertoo isästä ja pojasta

Tässäpä toiveidesi mukaista lukemista, ole hyvä!

Kiitos toukokuu toivekirjasta! Olen pitänyt valtavasti kaikista lukemistani Elina Hirvosen kirjoista. Tämän kirjan kanssa hieman toppuuttelin, kun pelkään sisällön olevan itselleni liian rankka. Toisaalta luotan kirjailijan kieleen ja ymmärtääkseni hän ainakin tuntee aiheen, onhan hän tutustunut mm katulasten elämään Afrikassa ja pohtinut aina kirjoissaan paljon ihmisten eriarvoisuutta. Hän on myös tehnyt dokumenttielokuvan "Kiehumispiste", joka käsittelee maahanmuuttoa ja siihen liittyviä vastakkaisia asenteita.
Vaikka Punainen myrsky on fiktiivinen kirja, tiedämme , että sen esikuvana on mediassa paljon huomiota fb-lausumiensa takia herättäneen kansanedustaja Hussein al-Taeen perhe, jonka jäseniä kirjailija on haastatellut.
Luen kirjan joko saman tien tai sitten hitaasti kappale kappaleelta, katsotaan miten käy!

Vähän pelotti tarttua tähän kirjaan, sillä tiesin sen kuvaavan, vaikkakin fiktiona, tunnetun rauhantyössä työskennelleen, mutta ristiriitaisen ja rasistisesta kirjoituksista syytetyn Hussein al-Taeen lapsuuden ja nuoruuden rajuja kokemuksia Irakissa ja myöhemmin pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa.
Pakolaisuuden aihepiiri on kovin ajankohtainen emmekä voi sulkea silmiämme ja korviamme ihmisten kokemuksilta, vaikka haluaisimme. Kirjan taustalla ovat ihmisten tarinat eivätkä ne ole kauniita! Eniten riipaisevat lasten kokemat kauheudet, hehän ovat täysin syyttömiä aikuisten vihaan ja väkivaltaan.
"Lapset kätkevät pommeja vaatteisiinsa ja autoihin, tekevät sen selviytyäkseen, saadakseen aikuisen hyväksyvän katseen: sen katseen takia lapset tekevät mitä tahansa."
Ja lapsen pitää olla hiljaa, ettei vain naapuri tai kaveri antaisi ilmi isää, joka toimii vastarintaliikkeessä. On varmaa kauheaa pienelle pojalle kantaa sellaista salaisuutta. Eikä kaikkien kauheusten näkemisestä ja kokemisesta voi lapsi koskaan täysin toipua. Kirjan päähenkilö on lahjakas, myös siinä että tietää, miten aikuisia voi miellyttää ja siten saada elämään helpotuksia.

Kirjailija kuvaa herkästi pojan ja hänen perheensä tunnelmia ja järkytystäkin heidän päästyään lopulta turvaan Suomeen.
"Tässä maassa ihmisten täytyy olla todella onnellisia, ajattelen."
Mutta törmäyksiä erilaisen kulttuurin kanssa tulee, vanhemmat eivät tule oppimaan uuden kotimaansa kieltä ja lapsi joutuu toimimaan tulkkina. Jotenkin hän kuitenkin soljahtaa suomalaiseen yhteiskuntaan, kasvaa ja menestyy koulussa, saa ystäviä, myöhemmin puolison ja perustaa perheen. Mutta lukija saa kokea, että lapsuuden pelot eivät häviä, jopa raivokin nousee aikuisena miehessä, joka toimii rauhanneuvottelijana. Myös mietin, voiko hän todella olla puolueeton kaiken kokemansa jälkeen. Ainakaan yksinkertaista se ei ole.

Toivoisin kaikkien lukevan tämän kirjan, varsinkin niiden joille ei vieläkään ole selvää se, että eivät useimmat ihmiset halua jättää kotimaataan ja juuriaan, jos heillä olisi mahdollisuus elää turvassa, pelkäämättä. Mutta ei myöskään uskonnon pitäisi olla asia, joka erottaa ihmisiä ja saa heidät vihaamaan toisiaan. Tämähän ilmenee valitettavasti myös täällä Suomessa!
Elina Hirvosen kieli on jälleen kaunista ja hyvin ilmaisuvoimaista. Odotukseni ovat suuret hänen seuraavan kirjansa suhteen!

Kirja siirtyy perheen toisen bookcrossaajan luettavaksi ja jatkaa sitten matkaansa Tampereen suuntaan.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Kirjan sisältöä en lähde enää kertaamaan, tapahtumaympäristö on Irakin diktaattoriajan, sodan ja pakolaisleirin kauheudet sekä pakolaisuus Suomessa. Vaikka vastinetta todelliselle henkilölle ei mainita, kirjan pohjana on Suomessa toimivan tunnetun kansanedustajan ja hänen perheensä kokemukset. Luen paljon elämänkertoja ja historiallisia dokumentaarisia kirjoja vastaavista aiheista. Siksi aina vähän vierastan fiktiivista tyyliä tällaisissa yhteyksissä. Lukukokemuksena tarinan soljuessa vauhdilla eteenpäin, jäin hieman ikäänkuin etäisemmäksi, tarkkailijan asemaan. Mikä ehkä olikin kirjan tapahtumiin liittyvien traagisuuksien takia jollain lailla parempi. Ehkä tuo ulkopuolisuuskokemus johtuu vain henkilökohtaisista mieltymyksistä ja siitä että olen enemmän mieltynyt faktatyyliseen kerrontaan, jota esim. Åsne Seierstad on samoja tapahtumia käsitelleissä kirjoissaan käyttänyt. Myös joissakin lukemissani
Irakiin liittyvissä omaelämänkerrallisissa kirjoissa tarinaan pääsee jotenkin paremmin sisälle.
Kaunokirjallisena teoksena kirja on kyllä hyvin koskettava, taidokkaasti ja hienosti kirjoitettu .

Kiitos kirjasta ja siitä toisestakin, eijukka!

Hieno, koskettava kirja. Yhden perheen kautta kuvattuna Irakin lähihistoriaa ja pakolaisuutta tuli tarkasteltua uudesta perspektiivistä. Upeaa kuvausta pelosta ja lapsen kasvusta pelon täyttämässä ilmapiirissä, mutta myös äidin rakkaudesta ja sen merkityksestä lapsen kasvulle - olosuhteista riippumatta. Vankilakuvaukset olivat aika ahdistavaa luettavaa, mutta kokonaisuutena kirja ei ollut lainkaan ahdistava, varsinkin kielellisesti tämä on suorastaan kaunis teos.

Matkustan ympäri maailmaa -haasteessa tämä kirja pääsee edustamaan Irakia, vaikka tapahtumapaikkoina ovat myös Iran ja Saudi-Arabia. Missään noista maista en ole käynyt, enkä suorastaan tunne kutsumusta käydäkään.

Postikyydillä Flower78:lle, jonka toivelistalta tämä löytyi. Mukavaa kesää!

Kiitokset toivelistakirjasta sekä kivasta kortista, lukutuoli! Aloin jossain vaiheessa kuuntelemaan tätä kirjaa äänikirjana, mutta totesin, että tämä on sen tyyppinen kirja, joka on parempi luettuna.

Vaikuttava, erittäin koskettava ja hienosti kirjoitettu kirja. Kirja melkeinpä pakotti pysähtymään ja ihastelemaan yksittäisiä virkkeitä ja miettimään niiden merkityksiä. Se, että kirja perustuu osittain todellisiin tapahtumiin, teki tarinasta tavallaan vielä merkittävämmän. Tarinassa koskettivat ja järkyttivät erityisesti lasten kokemukset sodan keskellä.

Pks-miittiin tarjolle.

Jostain syystä luulin tätä miitissä ensin Elina Tiilikan kirjoittamaksi. Kirja sujahti kassiin heti, kun tajusin asian oikean laidan!

Kirjaa lukiessa oli oikeastaan koko ajan mielessä, mihin kokemuksiin kirja perustuu, millaista taustatutkimusta Hirvonen on tehnyt. Noin puolen välin paikkeilla olikin sitten pakko vähän googlailla, ja selvisi, että kirjan tarinan taustalla ovat kansanedustaja Hussein al-Taeen perheen tarinat. En ollut tiennyt tai ainakaan muistanut sitä aiemmin. Lopussahan sekin kyllä olisi selvinnyt, ja myös muista journaleista.

Sujuvasti kirjoitettu kirja oli koskettava ja mielenkiintoinen mutta välillä vähän turhan pateettinen omaan makuuni. Hyvä ja ajatuksia herättävä romaani joka tapauksessa, ja olen tyytyväinen, että sen luin.

Presidenttipeli: Saddam Husseinista puhutaan pitkin kirjaa, esim. sivulla 51. Bill Clinton mainitaan sivulla 168 ja George W. Bush sivulla 201.

Miittiin tarjolle

Muoks. Ei löytynyt miitistä uutta lukijaa, joten kirja on edelleen saatavilla.