Kovakantinen kirja, Atena Kustannus Oy 2015, 181 sivua.

Takakannesta:

"Emilia menee autotalliin etsimään luistimia koulun liikuntatunnille. Varoittamatta silmät osuvat laatikkoon, jossa on vieraita papereita. Luettuaan ne hän tietää, että hänen rinnallaan kulkee aina varjo.

Vuosien kuluttua Emilia odottaa esikoistaan ja palaa lapsuutensa vastaamattomiin kysymyksiin. Hän sopii tärkeän tapaamiseen kahvilaan. Pian kaupungin toisella laidalla vieras nainen valmistautuu lähtöön, ottaa taivalle tähyillen sateenvarjon mukaansa.

Liisa Rinteen esikoisromaani antaa äänen adoption eri osapuolille. Odotus pohtii perheen olemusta sekä vanhemman ja lapsen odotuksia. Maailma syntyy paloista niin kuin Emilian isän käsityöt, joihin hän valitsee kankaat ja ompelee ne yhteen."

Tämä kirja oli kiinnostava löytö kipeän aiheensa vuoksi. Kaikki kirjan henkilöt kipuilivat omilla tavoillaan ja odottivat elämänratkaisuiltaan muuta kuin ehkä sitten saivat. Lassen ja Ailan osittainen vieraantuneisuus adoptiotyttärensä kanssa tuli hyvin esiin. Kipeintä ja viiltävintä, mutta myös ymmärrettävintä oli Emilian viha adoptiovanhempiaan, salaisuutta ja vähän koko elämäänsäkin kohtaan häneltä pimitetyn totuuden paljastuttua. Juurettomuuden hyöky on koskettavaa. Taas yksi surullinen esimerkki siitä kuinka perhesalaisuudet lisäävät vaikeuksia sukupolvien yli ja aiheuttavat kiintymyssuhdeongelmia.

Toivelukemista Oikulle, ole hyvä!

Kiitos toivelistakirjasta, Bookgeo!

Kirja oli minun makuuni liian outo ja sirpaleinen, kaipasin suoraviivaisempaa kerrontaa. Jäin siihen käsitykseen, ettei Emilia koskaan lopulta tavannut biologista äitiään. Osa luurangosta jäi siis vielä kaappiin...

Kirjan käsittelemä aihe on tärkeä ja itselleni henkilökohtaisestikin merkityksellinen, joten ehkä siksi odotin kirjalta enemmän, ja se oli lopulta pieni pettymys.

Jätän kirjan Mokkapojat kahvilaan.