WSOY:

"Saanko esitellä Eleanorin, vuoden epätodennäköisimmän sankarin! Eleanorille kuuluu ihan hyvää kertoo hykerryttävästi ja silti liikuttavasti yksinäisyydestä.

Eleanor elää yksinään jämptisti organisoitua elämää. Joka päivä töissä hän käyttää samoja vaatteita ja nauttii samanlaisen lounaan. Hän ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan sanoa paukauttaa äkkiväärästi mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noutopizzan ja votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Ainoat kontaktit joita Eleanor näyttää pitävän yllä, ovat viikoittaiset puhelut äidille ja sosiaalityöntekijän käynnit. Vaikka Eleanor on vasta nuori aikuinen, hän elää kuin kaikki olisi jo ohi. Miksi Eleanor on sellainen kuin on? Yksi ystävällinen teko työtoverilta alkaa murtaa muuria Eleanorin ympäriltä, ja lopulta Eleanor saa huomata lohdullisesti: koskaan ei ole liian myöhäistä. Mikään."

***
Minulla on omassa TBR-pinossa tämä englanniksi, mutta tämän suomenkielisen version nappasin kierrätyshyllystä BC-tarkoituksiin.

Toivelistahippakirja lähtee vihdoin matkaan. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos! :)

Luin tätä viime vuonna noin 120 sivua ja jäi kesken. :/ Nyt siirtyy saatavilla-hyllyyn.