WSOY, 1990.

Takakansiteksti:
Eeva Kilpi jatkaa ainutlaatuista muistelustaan: Talvisodan ajan nuori tyttö on neitouden kynnyksellä. Rauha heittää perheen lopullisesti maailman turuille - tytön osana on syvä kodittomuus. Perheestäkin on erottava, oppikouluun mentävä vieraalle paikkakunnalle. Toverit ovat uusia, uusia opettajat ja outo on kortteeritalo. Ilmassa on suurten mullistusten ennakoiva humina, miten selviydyn, miten elämä jatkuu.

"En muista ajatelleeni Hiitolaa. Koti puuttui unistanikin. Epäilen, että ne tyhjät huoneet, joita minulle vieläkin esitellään öisin ja joissa kaikki on kohdallaan, paitsi että ne ovat tyhjiä ja puoleensavetämättömiä, ovat peräisin ajalta jolloin menetin lapsuuskotini, jolloin jäimme vaeltamaan, sen sijaan että olisimme päässeet takaisin talvisodan jälkeen."

*
Luettu 5.4.2020.
Mielenkiintoista ja herkkää muistelua. Läheisten erilaiset persoonallisuudet oli kuvattu hienosti.

Arvontapalkintona eteenpäin. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos! Hieno mustikkakortti, sopii hyvin kirjan kaveriksi. Kiitos kirjan postituksesta ja mukavasta arvonnasta piilosanoineen!

Outa1977:n toivekirja.

Etsin Taryan Lounais-Häme-haasteeseen kirjaa, jossa on koti-ikävää tai kaukokaipuuta ja tämä antoi jo otsikollaan ymmärtää, että tässä ikävöitäisiin.
Koti-ikävä vaivasi Lappeenrannassa Enon ja tädin luona asuessa. Kahdessa kuukaudessa käytiin väliin jäänyt lukuvuosi läpi. Myöhemmin kirjoittaja ymmärsi, että hankalinta oli sopeutua elämään kaupungissa ilman luontoa. Salolassa käydään mustikassa ja tutkitaan luolia yhdessä isän kanssa. Sadetakin lisäksi tarvitaan talvitakki, lopulta on varaa vain kakanväriseen. Nuoren tytön kasvua kuvattiin myös, ihastumista, kuukautisia ja niin edelleen.
Tämän kirjan luin todella mielelläni ja heti perään tahdoin tarttua Jatkosodan aikaan.

Tämäkin kirja on toivelistakirjojen paketissa. Lukuintoa ja iloa uuteen vuoteen 2022!

Kiitos toukokuu! Sinultahan sain jo aiemmin sarjan aloitusosan. Ja nyt sain paketissa nämä puuttuvat osat. Ehkä luen tämän trilogian sitten putkeen. :)

Luin juuri tällä viikolla aloitusosan: Talvisodan aika.
Tämäkin tarjosi koskettavaa luettavaa miten tuolloin selvittiin koettelevista ajoista ja katse suunnattiin vaikeuksista huolimatta tulevaisuuteen.
Tuli mieleen, kun tämä koronakurinus alkoi ja jotkut silloin pari vuotta sitten valittelivat, että olisi vaan mukavaa tietää koska tämä loppuu...
Itse en varmasti monista vaikeista asioiata jaksaisi selvitä, jos pitäisi odottaa jotain tiettyä päivää. Kuten tässä korona-asiassakin on nähty, niin matkalla on monta muuttujaa kuten sota-aikoina oli.
Toki ihmiset surivat ja ikävöivät, mutta eteenpäin mentiin. Sen takia minäkin tässä tätä olen kirjoittamassa.

Uteliaana googlettelin Eevan mummin ja tädin perheen Keravan asunnon paikan. Kadun nimi oli muutettu ja paikalla näytti olevan marketti, jos oikein tulkitsin.
Eeva itse oli käynyt paikalla 90-luvun taitteessa ja silloin siellä oli vielä puutaloja.

Seuraavaksi matkataankin sitten jatkosotaan, kun kolmas osa menee pian lukuun.

Helmet lukuhaaste: kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Myrtillus valitsi tämän ja trilogian kaksi muuta osaa kuukauden kirjailija-arvonnan palkintona. Lähtee paketissa matkaan.
Lukuiloa!

Kiitos tästä palkintokirjasta!