Kun katsoin ensimmäisen kerran salaa St. Oswaldia, se tuntui saavuttamattomalta ihanuudelta. St. Oswald oli Xanadu, Asgardr ja Baabel kaikki yhdessä. Nuoret jumalat kuljeskelivat koulun alueella joutilaina ja ilakoiden.
En tajunnut sitä silloin, mutta juuri sillä hetkellä minä julistin sodan St. Oswaldia vastaan.

Yllätyksellinen jännitys- ja veijariromaani kuvaa pahuuden viehätysvoimaa, mutta myös peräänantamatonta hyvyyttä.

St. Oswaldin perinteisen ja kunniakkaan poikakoulun ilmapiiri on muuttunut. Henkilökunnan vanhin, oppilaiden Quasimodoksi kutsuma latinanopettaja Roy Straitley, käy omaa yksinäistä taisteluaan uuden ajan vaatimuksia, tietokoneita ja organisaatiouudistuksia, vastaan. Epämieluisien muutoksien ja henkilökunnan pienten kahnausten keskellä on kuitenkin tekeillä myös jotain paljon vakavampaa.

Eräs henkilökunnan jäsenistä ei ole voinut unohtaa, mitä St. Oswaldissa sattui kolmetoista vuotta aikaisemmin. Hän on ujuttautunut kouluun kaivaakseen luurangot kaapista ja haluaa pahaa niin Straitleylle kuin koko koululle. Kostonhuumassaan hän ei kaihda mitään, ei edes murhaa.

Englanninkielinen alkuteos: Gentlemen and Players (2005)
Suomentanut: Satu Leveelahti

Toinen painos
Otava 2006

Olen keväällä 2013 lukenut tästä kiraffin rekisteröimän kappaleen http://www.bookcrossing.com/journal/7012756/, joten tämä saa lähteä kiertoon lähiaikoina ;) Onpa muuten mainio tarina!

Harrisin kirjan voi napata mukaansa kahvilan lehti-/kirjahyllystä! Hyviä lukuhetkiä!



Osallistun kirjalla Talvituristihaasteeseen.