Takakannesta:

"Jari Kuronen on 15-vuotias lupaava suunnistaja. Hän painelee kavereidensa Blåfun ja Takaojan kanssa pitkin Paraisten pöheikköjä ja tähtää huipulle. Elämä on raakoja kilsoja, karttoja, kompasseja, akillesjänteen narinaa ja hikisiä verkkareita.

Sitten jokin alkaa mennä pahasti pieleen. Jarille ilmaantuu outoja oireita: hän laihtuu ja on aina väsynyt. Treenaaminen muuttuu takkuiseksi vääntämiseksi, ja Jari kuskataan puolikuolleena sairaalaan...

Sasiraalareissun jälkeen Jari on aivan toinen tyyppi - itselleen ja muille. Hänen vanha tuttunsa Sisäinen Epäilijä on tosin varma, että mies on mennyttä kalua, ihan inva. Mutta Jari on päättänyt suunnata otsalamppunsa kohti uutta kevättä ja kilpailukautta."

***
Raision kirjaston poistokirja, selvästi useampaan kertaan luettu. Nappasin mukaani Myllyn vaihtohyllystä, ihan vain siksi että tapahtumapaikaksi mainittiin Parainen. Luen ja vapautan... todennäköisesti juuri sinne.

Minä taidan olla hiukan nuorempi kuin Markku Karpio, mutta me olemme mitä ilmeisimmin käyneet samaa koulua Paraisilla. Häntä en muista, mutta kylläkin kaikki tämän kirjan opettajat; yhtä lukuunottamatta he kaikki esiintyvätkin kirjassa omilla (lempi)nimillään. Muitakin tuttuja siellä vilahti, osa ehkä jopa omana itsenään. Blåfu oli meidän luokalla, mutta en saa häntä täsmäämään tämän kirjan hahmoon.

Ellei oltaisi Paraisilla, minua ärsyttäisi suunnattomasti ruotsinkielisten sanojen ja sanontojen käyttö. Men tro på mig, Paraisilla se on ihan arkipäivää. Tutut paikat, joista osa oli jo unohtunut, toivat lisäplussaa, ja niiden vuoksi säästäisin tämän kirjan jos se olisi vähän siistimpi kappale. Itse tarinassa oli liikaa räkää, oksennusta ja muita ruumiineritteitä minun makuuni. Ja koska tosiaan tämä kirja on jo vähän väsynyt, hylkään hänet - mitä todennäköisimmin Paraisille.

Kirja jäi keittiön oven taakse odottelemaan.