Arpi

by Niina Repo | Biographies & Memoirs | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
Registered by wingsakirmowing of Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on 2/6/2020
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
This book is in the wild! This Book is Currently in the Wild!
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingsakirmowing from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, February 06, 2020
Elämää syöpähoitojen aikana

Journal Entry 2 by wingsakirmowing at Robert's Coffee, Sähkötalo in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, February 22, 2020

Released 3 mos ago (2/22/2020 UTC) at Robert's Coffee, Sähkötalo in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland

WILD RELEASE NOTES:

Miittiin mukaan


Read and Release at BookCrossing.com...

Journal Entry 3 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, February 22, 2020
En ollut ajatellut napata tätä, mutta piti keventää sakirmon reppua, että sinne mahtuvat kuriirikirjat Pippikselle ja Piikulle. Varmaan ihan yleissivistävää lukemista, toivottavasti ei tule omakohtaiseksi.

Journal Entry 4 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, April 04, 2020
Pikkuserkkuni, kaunis ikääntyvä näyttelijä, sanoi viime serkkutapaamisessa, että kyllä se vaan on tosi, että kauniille ihmisille ovet avautuvat helpommin. Hän ilmeisesti johdatteli asiaa siihen, että hänen ikäisilleen ei enää niinkään. Sanoin, että en osaa sanoa, koska minulla ei ole ollut siitä kokemusta. Tuli vaan mieleen, kun tämän kirjoittaja sanoo ruman olevan kiinni kauneudessa. En allekirjoita, olen liikkunut piireissä, jossa se mitä on korvien välissä on ollut arvostettua.

Journal Entry 5 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, April 04, 2020
Tulipa mieleeni, kun luin kohdan, jossa mies sanoi että on iloinen jos toinen kuolee: Toinen pikkuserkkuni kertoi langostaan, joka kuoli syöpään. Sisarensa ja lankonsa olivat harkinneet eroa sisaren aloitteesta. Eräänä aamuna joku lapsista oli aamiaispöydässä ihmetellyt miksi isä on ihan keltainen. Isä sanoi olevansa menossa lääkäriin ja sieltä tullessaan ilmoitti vaimolleen: "Mulla on sama tauti kun sun äidillä, maksasyöpä. Oletko nyt tyytyväinen?" Vaimon äiti oli kuollut kuuden viikon päästä diagnoosista, samoin kävi miehelle, samassa ajassa. Vaimo jäi yksin viiden alaikäisen pojan kanssa. Ei ollut iloinen.
Enpä ole tiennyt, että hautajaiskelloilla olisi symboliikkaa; soitto alkaa isolla kellolla, jos vainaja on mies, ja pienellä, jos nainen. Aluksi soitetaan niin monta yksittäistä soittoa kun on elettyjä vuosikymmeniä. Onkohan se oikeasti noin vai vaan kirjailijan kertomaa?
Oi, lapsi joka suri Mustin kuolemaa. Ei väliä, että Musti oli (vain) kultakala.

Kirja toi mieleen joitain samoja ajatuksia, joita itsellä oli yli 20 vuotta sitten, kun sairastuin polyradikuliittiin ja vietin viikon HYKS:in neurologisella osastolla odottaen halvaantuvatko keuhkolihakset. Siinä ehti ajatella monta asiaa, panna prioriteettaja järjestykseen ja kylpeä itsesäälissä. Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää luulla vaikka viikon verran olevansa vakavasti sairas, vähenisivät turhat kotkotukset ainakin joksikin aikaa. Carpe diem!

Released 1 mo ago (4/4/2020 UTC) at Laatikkokirjasto, Pohjoiskaari 27 in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland

WILD RELEASE NOTES:

Jätetty pop-up laatikkokirjastoon herättämään muiden ajatuksia. Kävellessäni laatikolle soitin entiselle työnantajalleni, joka eilen soitti ja kertoi olevansa saattohoidossa kotona, kolmaskaan hoitokokeilu ei tepsinyt imusolmukesyöpään. Painoa enää 58 kg, suu haavoilla sädehoidon jäljiltä, syöminen tuskaa, puhuminen koskee. Kysyin häneltä tänään tietääkö hän, että avustettu eutanasia on sallittua Suomessa, vaikka sitä ei juuri mainosteta. Ihmisen täytyy olla oikeustoimikelpoinen, kun hän todistajien läsnäollessa ilmaisee tahtonsa, joka kirjataan paperille. Hänellä tulee olla parantumaton sairaus, johon ei ole hoitoa. Häntä on lupa avustaa antamalla hänen ulottuvilleen lääkkeet, jolla hän voi päättää päivänsä, mutta hänen täytyy itse ottaa lääkkeet. Sanoin, että tätä korttia ei tietenkään tarvitse käyttää, mutta ainakin minua rauhoittaisi tieto, että on tällainen ässä hihassa, jos paha paikka tulee. Ei tarvitse kitua. Kun nyt on tämä Korona, niin sehän on kuolemantuomio tällaiselle potilaalle, ei häntä viedä teholle eikä hän sinne haluakaan. Korona tilttaa keuhkot ja ihminen tuntee tukehtuvansa, olisi mukava ettei tarvitse odottaa tukehtumista, vaan voisi itse jouduttaa kuolemaa. Lupasin lähettää hänelle maanantaina aihetta koskevan artikkelin. Kuolemaan tuomittu vaikutti ilahtuvan.
Siitä on vajaat kaksi vuotta kun teimme yhteisen purjevenematkan Välimerellä, enpä olisi arvannut että taru loppuu näin pian.

Edit. 10.4.20: Kirja näkyy lähteneen laatikosta.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.