Weilin+Göös, 1979

Esittelyteksti (Kirjasampo.fi):
"Urpolla on ollut sisua ja rohkeutta naida rikkaan hiekkakuopan omistajan tytär, ja nyt on kasassa kauhakuormaajaa ja kuormuria, Toyotaa ja taloa - josta osa on joutanut muillekin vuokrattavaksi. Ja on vaimo Vieno, keskikoulut ja kotitalouskurssit käynyt nainen, joka pitää niin hyvää järjestystä että Urpon on varastettava taskurahansa Vienon piilopaikoista ja rentouduttava Vienolta salaa vuokralaisen huoneissa.

Vienon ja Urpon talossa, heidän rinnallaan ja heidän mukanaan elävät kesäänsä vuokralaiset Vanha-Ört, Meeri, Timppa ja Kottila. Kottila ja Vanha-Ört ovat oppineet elämässä panemaan asioita päinvastaiseen järjestykseen kuin ne Vienolla ja Urpolla ovat. Meeri, joka tienaa leipää itselleen ja Timpalle pölkkytehtaalta, on nähnyt, että todellista elämässä on vain se minkä hän kaupasta ruokapöytään kantaa.

Pertti Tonteri on koonnut 'Kesän hämärään syliin' kiintoisan ihmisjoukon. Hän tarkastelee sen touhuilua ja puheita syksyllä koulunsa aloittava Timpan näkökulmasta - mikä tuo kirjaan herkkää valaistusta. Tonteri puhuu meille viiltävän rehellisesti ihmisten suhteista ja suhteiden puutteesta, siitä miten helposti me elämme toistemme ohi ja toisiamme näkemättä."
*
Luettu maaliskuussa 2020.
Tarina on kerrottu pienen Timo-pojan näkökulmasta, mistä pidin kovasti, se toi monin paikoin uusia ulottuvuuksia aikuisten keskusteluihin. Hiljainen poika kulkee usein paikkoihin, joissa aikuiset eivät heti häntä huomaa. Monesti on kyllä niinkin, että aikuiset ovat niin omien asioidensa pauloissa, ettei malteta miettiä mikä on lapsen korville sopivaa kuultavaa. Timppa pitää asiat sisällään, omista ajatuksista ei osaa aikuisille puhua. Kieli oli mielenkiintoista ja elävää, paljon osuvia ja tuoreita kielikuvia.

Juhani Ahon virsut - patsaalla. Hyviä lukuhetkiä!