Yksinäinen 16-vuotias poika ampuu konepistoolilla kolmekymppisen miesopettajan. Koko luokka jää pojan panttivangiksi, mutta tilanne laukeaa nopeasti, kun poliisin tarkka-ampuja tappaa pojan. Tapausta alkaa selvittää Kööpenhaminan poliisin murharyhmä. Vakavan sydänkohtauksen saanut rikoskomisario Konrad Simonsen on palannut samana päivänä kahden kuukauden sairauslomalta.

Simonsenin ensimmäinen työtehtävä on selvittää, liittyykö erään postinkantajan kuolemaan rikosta. Pian käy ilmi, että postinkantajalla ja koulussa ammutulla opettajalla on yhteys toisiinsa. Sitten postinkantajan ullakolta löytyy peilihuone, jonka seinillä on suurikokoisia valokuvia nuoresta tytöstä. Kuka tyttö on? Mitä hänelle on tapahtunut?

Vähitellen tapaukset alkavat selvitä, ja tutkimusten edetessä Simonsen uppoutuu myös omiin nuoruusmuistoihinsa. Hän muistelee aikaa, jolloin oli aktivistityttö Ritan kanssa seurusteleva nuori konstaapeli. Simonsenin muistot vievät lukijat 1960-luvun Tanskaan, ja samalla rikoskomisarion menneisyydestä paljastuu yllättäviä asioita.

Kirjassa tärkeäksi teemaksi nousee koulukiusaaminen, jota käsitellään sekä nykyhetken kouluampumisen kuin vuosikymmenien takaisen kaveriporukan kokemusten kautta. Menneisyyden haamut kummittelevat sekä Simonsenin tutkinnassa että hänen yksityiselämässään…

Ihan ok dekkari, mutta ei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Mielelläni lukisin kyllä lisääkin sarjan kirjoja, mutta näitä ei taida olla suomennettu tämän enempää.

Matkustan ympäri maailmaa -lukuhaaste: Palestiinan valtio. Lapsena olen käynyt useammankin kerran, kun asuimme Israelissa. Varsinaisesti en ole Palestiinan alueille takaisin haikaillut, vaikka Israelissa haluaisinkin vielä päästä käymään. Taitaa olla vähän turhan levotonta tänä päivänä. Niin oli silloin 70-luvullakin etenkin pimeällä. Palestiiinalaisalueiden läpi piti ajaa pysähtymättä, jos jostain syystä olimme liikkeellä niillä seuduilla ilta- tai yöaikaan. Muilla alueilla ei kyllä silloin pelottanut yhtään, eikä kyllä päiväsaikaan palestiinalaisalueillakaan. Kaupungeista kävimme ainakin Hebronissa ja Betlehemissä, ja Jerikosta ostimme läpikulkumatkalla usein tuoreita taateleita, nam!

Hyviä lukuhetkiä!

Ei kyllä olisi pitänyt yhtään ylimääräistä kirjaa ottaa, mutta en vain voi vastustaa uusia dekkarituttavuuksia. Kiitos kirjasta!