Etuliepeestä:

"Pariskunta tanssii Nina Simonen kappaleen "Mr. Bojangles" tahtiin. Pieni poika katselee vanhempiaan lumoutuneena. Rakkaus on taianomaista ja huumaavaa.
Perhe elää unelmissaan, rakkaudestaan juopuen, omapäisesti ja hauskaa pitäen. Arki on kaukana, kodissa juhlitaan tauotta. Taustalla kirkuu perheeseen adoptoitu suuri eksoottinen lintu, Neiti Turhanpäiväinen.


Loppumattomien tanssiaisten kuningatar on oikullinen äiti, kaunotar, joka saa kaikki pyörälle päästään. Äiti pyörähtelee yhä vinhemmin, mutta isän ja pienen pojan on jatkettava juhlia, jottei kaikki päättyisi.

Ranskalaisen Olivier Bourdeaut'n menestysromaani on kepeä, kipeä ja koskettava pyörähdys hullun rakkauden tanssia."

Kaikessa hulluudessaan ja kepeydessään todella surullinen ja koskettava pieni romaani, kuin satu. Upeasti kirjoitettu ja taidokkaasti suomennettu, hyvin ranskalainen. Ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Lauseen mitalla -nappaus, ole hyvä!

Tämähän oli täydellinen nappaus, sillä kirjailija tai kirjan nimi ei sano minulle mitään. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Pidin tästä todella paljon. Kirjan alkupuolella ajattelin, ettei tällaista jaksa lukea, mutta kirjan edetessä tarina eteni kaikessa kepeydessään syvällisemmäksi. Kopioin tähän tekstiä Lukuneuvojan blogista, sillä se kertoo juuri sen, mitä haluaisin tästä sanoa:

"Bourdeaut’n romaani tuntuu kepeältä ja se on hauska. Aivan aluksi luulee lukevansa hassua ja vähän yliampuvaa kertomusta hullunkurisesta perheestä. Perheen isä keksii tarinoita ja tempauksia, joilla huiputtaa kaikkia, ja perheen äiti se vasta hillitön on.

Talossa juhlitaan koko ajan, siellä juodaan ja ilakoidaan aamuun asti ja levylautasella pyörii kerta toisensa jälkeen Nina Simonen kappale Mr. Bojangles. Kertojana on perheen alakouluikäinen poika, joka tarkkailee ja kuvailee villiä menoa sivusta.

Pikku hiljaa meininki alkaa näyttää liian raisulta ja epäilyttävältä. Äiti osoittautuu mieleltään sairaaksi, maaniseksi ja ahdistuneeksi ihmiseksi. Hän vaatii ympärilleen jatkuvaa säpinää ja isä pelleilee, jotta saisi pidettyä vaimonsa mielenterveyden jotenkin aisoissa. Poika otetaan pois koulusta, laskupino kasvaa, tuho lähestyy. Hulvaton perhe ei olekaan hauska vaan sairas.

Bourdeaut’n romaani on tarina hullusta rakkaudesta, mielisairaudesta ja sen kammottavista seurauksista, mutta synkkä ja traaginen tarina on kerrottu niin kepeästi, että kirja jättää lukijalle hyvän mielen."

Minun piti kirjan luettuani googlettaa Nina Simonen kappale Mr. Bojangles. Kuuntelin sen 3 kertaa. Todella ihana! Ja sen kuunneltuani tekisi mieli lukea tämä kirja uudestaan.

Maahaasteessa sijoitan tämän Espanjaan, josta isä oli ostanut perheelle loma-asunnon ja jossa he viettivät paljon aikaa. Minäkin olen käynyt Espanjassa monta kertaa: Mallorcalla kerran ja Kanariansaarilla 4 kertaa. Mantereen puolella en ole toistaiseksi käynyt. Mallorcalta jäi mieleen, kuinka eräs suomalaisrouva oli aivan innoissaan heti ensimmäisenä päivänä löydettyään ravintolan, josta sai suomalaisia lihapullia. Ihmettelin itsekseni (olin ala-asteikäinen), kannattiko hänen sen takia tulla Espanjaan.

Kirja oli bc-joulukalenterin 4. päivän luukussa seuraavan sitaatin saattelemana:

"Terassin edessä, kymmenisen metriä alarinteeseen, kasvoi valtava mänty. Se oli aina ollut siinä. Se sai toimia joulukuusena kun vietimme joulua Espanjassa. Koristelimme sitä vanhempieni kanssa koko päivän, tikkailla keikkuen me kiedoimme siihen kimaltavia käätyjä ja välkkyviä valoja, peitimme sen pumpulilumella ja lopuksi vielä kiinnitimme latvaan ison tähden. Se oli komea mänty ja oli mahtavaa päästä koristelemaan sitä."

Arpaonni suosi duffelia. Oikein mukavaa joulua ja hyvää uutta vuotta 2022!

”Ihana!” totesin, kun avasin kirjekuoren ja näin kirjan kannen. On aina mahtava tunne voittaa kirja joulukalenterista, ja vielä näin hyvän näköinen. Kiitos ja hyvää joulua!