Kirjasampo:

"16-vuotias Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi”.

Kuten kaikki muutkin, Evie juhlii, saa uusia ystäviä ja uskaltautuu deittailun saloihin. Epäterve suhde ajaa häntä kuitenkin takaisin ahdistuksen ja pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka Evien uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä Lottie, voisivat auttaa, kun hän ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?"

Olipa hyvä! Taidan olla niin ikiteini, että eläydyn aina ihan täysillä näihin nuorten ihmissuhdekuvauksiin. Myös pääteema, nuorten mielenterveysongelmat, oli todella hyvin ja uskottavasti kuvattu – ja niin tärkeä ja ajankohtainen juuri nyt. Lisäpointsit vielä feminismin oppitunnistakin. Olisin varmasti tykännyt tästä todella paljon myös teininä.

Kirja on myös erittäin hyvin suomennettu (suomentaja Kristiina Vaara).

Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos Annimanni "yllätyskirjasta", mikä kuulostaa houkuttelevalta takatekstin perusteella. Katsotaan miten lukijan käy ;-)!

Vaikka kirja oli aiheeltaan melkoisen rankka (mielenterveysongelmat eivät ole koskaan hupiaihe), niin sen huumori ja hassuus saivat kyllä nauttimaan lukemisesta, vaikka omat teinivuoteni menivätkin tosi kivuttomasti! Mutta kahden tyttären äitinä koin kyllä paljon tuttuakin. Tyttöjen välinen ystävyys ja heidän merkityksensä feministisenä tukijoukkona tulee hienolla tavalla kirjassa esille. Bechdelin testi on kyllä itselleni uusi asia ;-)!
Ja hyvin ajankohtainen kirja on vallankin tänä outona aikana, jolloin nuoriso kipuilee entistäkin enemmän ja oma identiteetti pohdituttaa varmaan jokaista nuorta. Eikä sosiaalinen media aina todellakaan tue tässä. Some-maailma on julma. Kuka nyt onkaan normaali ja mitä ihmettä normaalius on?

Mietin, mihin vapauttaisin kirjan, jotta se voisi toimia jollekin nuorelle vertaistukena. Itselleni kirja oli virkistävä kurkkaus nuorten maailmaan!

Tarjoan kirjaa minimiitissämme eteenpäin. Jos ei nappaa, niin jätän sen miittipaikkaamme Wilhelmiinan konditoriaan odottamaan uutta lukijaa.
Löytäjälle kiinnostavia lukuhetkiä!

Kiitos miitistä, tuli sitten urakalla otettua. Ehkä sopivan kevyttä tähän hetkeen.

Olipas kiva kirja, samalla vakava ja tärkeä aihe, mutta myös hauska ja toiveikas. Näin keski-ikäisenä muistan vieläkin sen tunteen, kun sai niitä omia ystäviä ja miten pitkällä se auttoi.

Täytyy hieman tuumailla, miten kirjan hyllyelämä jatkuu.