Ruotsinkielinen alkuteos Änglavakter, 2011.
Suomentanut Outi Menna, WSOY 2013.
Bon-pokkari, 520 sivua.

Takakannesta:
"Rakas, mitä sinä oiken salaat minulta?
Metsästä löytyy nuoren naisen paloiteltu ruumis. Hänet tunnistetaan kaksi vuotta aiemmin kadonneeksi opiskelija Rebecca Trolleksi. Pian komisario Alex Rechtin ryhmä tekee metsästä lisää karmaisevia löytöjä. Rechtin kollega Fredrika Bergman alkaa kauhukseen epäillä, että avain mysteeriin on vanhainkodissa asuva mykkä lastenkirjailija, joka on kauan sitten kuulunut samaan elokuvakerhoon kuin Bergmanin nykyinen aviomies, kirjallisuuden professori Spencer Lagergren."

Sain kirjan ystävältä BC-tarkoituksiin.

Nappasin tämän mukaani juna-ja iltalukemiseksi viikonloppureissuun. Mietin, miksi haluan lukea dekkarisarjan kirjat järjestyksessä... No, toki siksi, että monissa sarjoissa myös vakinaisten päähenkilöiden elämää seurataan ja monissa on myös viittauksia aiempiin tapahtumiin... mutta onko tällä merkitystä, kun aiemmin luetuista ei enää muista juuri mitään? :) Tämän sarjan ekan osan luin 6 ja tokan osan 2 vuotta sitten. Loppuosat ovat kotona - jospa yrittäisi ne lukea nyt vähän lyhyemmillä väleillä.
Pidin tästä kirjasta. Sivuja oli noin 500, mutta toisin kuin joissain samanpaksuisissa dekkareissa, tässä ei ollut tuntua, että sivumäärää on venytelty epäolennaisella kerronnalla. Tarina kantoi ja yhden henkilön osalta jäi pieni koukku seuraavaan kirjaan.



Suomi mainittu: yksi kirjan henkilö kertoo juoneensa Suomesta ostettua vodkaa (sivulla 131).

Kuriirikyydillä kirjaa toivoneelle.
Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta! On tämä vaan niin mahtavaa, että toiveet täytetään niin nopeasti, ettei ehdi edes kissaa sanoa.