Loisto-pokkari, 2. painos, 2007. Ilmestyi 1. kerran 2006.

Takakannesta:
"Isonenä kurkistaa Kiinaan tarjoaa helposti sulavassa muodossa kuvan nopeasti kehittyvästä ja ristiriitaisesta maasta. Kirja sopii työmatkalaisille, turisteille ja muille Kiinasta kiinnostuneilla.

Montako miljonääriä Kiinassa asuu? Kuinka monta väestölaskijaa tarvitaan laskemaan Kiinan asukkaat? Onko Kiinassa pohdittu siirtymistä demokratiaan? Vievätkö kiinalaiset meidän työpaikkamme? Nouseeko Kiina viihteen jättiläiseksi?

Helsingin Sanomien Kiinan-kirjeenvaihtajana toiminut Pekka Mykkänen esittää kirjassa ytimekkäitä kysymyksiä ja antaa niihin lyhyitä mutta kiehtovia vastauksia. Hän sai vuonna 2004 Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon Kiinan sars-salailun paljastaneista artikkeleistaan."

*
Luettu maaliskuussa 2021.

Luin ensin tämän ja sitten Sami Sillanpään Kiina-ilmiöitä. Sillanpääkin toimi Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Kiinassa. Mykkäsen pesti oli v. 1998-2003 ja Sillanpään v. 2003-2009.

Isonenä kurkistaa Kiinaan on enemmän faktoihin keskittyvä, kevennyksillä höystettynä. Kiina-ilmiöitä puolestaan koostuu kommelluksista ja kummallisuuksista, faktoja unohtamatta. Molemmat hyvin sujuvaa luettavaa ja molemmissa paljon uutta tietoa Kiinasta.

Esim. tässä Isonenä kurkistaa Kiinaan -kirjassa kerrottiin mielipidemittauslukuja siitä, mitä kiinalaiset ajattelevat demokratiasta. V. 1995 tehdyn kyselyn mukaan 18-25 v. nuorista vain viisi prosenttia halusi demokratiaa ja heidän vanhempiensa ikäluokasta 10,4 % (s. 163). En tiedä onko viime vuosina tapahtunut dramaattista muutosta jompaan kumpaan suuntaan, mutta v. 2004 tehdyn kyselyn mukaan n. 60% oli tyytyväisiä kommunistisen puolueen toimintaan ja oli sitä mieltä, että heidän elämänsä oli menossa parempaan suuntaan (s. 164).

Parempaan suuntaan ilmeisesti meni ainakin koripalloilija Yao Ming, kun hän pääsi pelaamaan jenkkien NBA-liigaan. Ming on huikeat 229 cm pitkä ja tausta tähän löytyy Kiinan hallituksen toimista. Kiinan suunnitelmista saada maahan lisää huippu-urheilijoita kertoo Mykkäsen siteeraama Brook Larmer kirjassaan "Operation Yao Ming": "1950-luvulta asti Kiinan urheilujärjestelmä on saattanut maan pisimmät ihmiset yhteen kontrolloituun ympäristöön, antanut heille ravintoa ja valmennusta, edistänyt heidän avioitumistaan ja lisääntymistään ja valikoinut heidän pisimmät ja lahjakkaimmat jälkeläisensä tehdäkseen heistäkin koripalloilijoita." Mingin äiti oli 188 cm ja isä 208 cm, molemmilla koripallotausta. He eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin, mutta valmentajien kannustamina menivät naimisiin. (s. 175-176) Kuuntelen parhaillaan äänikirjaa Paavo Nurmesta ja ei voi kuin miettiä, kuinka erilaisista taustoista huippu-urheilijat saattavat tulla.

Kiina-ilmiö termin alkuperä oli minulle uusi asia. Tämä termi, joka englanniksi on China Syndrome, on peräisin samannimisestä elokuvasta, joka kertoo ydinvoimalan ytimen sulamisesta. Onnettomuuden seurauksena ydinpolttoaine painuu syvälle maaperään ja jatkaa matkaansa Kiinaan asti.

Nykyisin Kiina-ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisten yritysten tuotannon ja työpaikkojen siirtymistä Kiinaan tai muihin halpojen tuotantokustannusten maihin.

Nuorempana olin kova Eppu-fani ja osaan monien heidän vanhojen laulujensa sanat pitkälti ulkoa. Jännä olikin, kun Kiina-ilmiöstä lukemisen jälkeen alkoi jossain vaiheessa päässä soida "Vaikka Harrisburgissa täytyi ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoletta kulkea..." Vähän aikaa meni, ennen kuin hoksasin, että laulun mieleen tuleminen johtui siitä, mitä lauletaan vähän myöhemmin eli "Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu, ellei sitten Kiinassa, Suomi-ilmiötä tapahdu." Jo silloin aikanaan pidin sanoja nerokkaina, enkä edes ymmärtänyt mihin Kiinalla ja Suomi-ilmiöllä viitattiin :) :) :) No nytpähän tiedän. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja kappaleen nimihän on Suomi-ilmiö.

No on Kiina kyllä ihan ilmiömäinen monessakin asiassa, hyvässä ja pahassa. Yhteenveto Henanin aids-katastrofista oli hurjaa (ja kurjaa) luettavaa. Sitä yritettiin pimittää pitkään ja ainakin minä olen ollut sen suhteen ihan pimennossa tähän asti. Tapahtumat lähtivät liikkeelle 1990-luvun alussa, kun Henanin maakunnassa innostuttiin verikaupasta. Maaseudun väestö oli köyhää ja kymmenet yritykset, joista jotkut olivat viranomaisten omia, alkoivat kiertää maaseutua kerätäkseen verta. Toimintaa tehostettin käyttämällä suuria "sentrifugeja", joihin isot erät eri ihmisten veriä kerättiin yhtä aikaa. Laitteita ei välttämättä steriloitu käyttöjen välillä. Kun teollisuuden tarvitsema plasma-aines oli erotetty, jäljelle jäi vielä ihan hyvää veriainesta, joka PÄÄTETTIIN PUMPATA TAKAISIN LUOVUTTAJILLE!!!!! Uskomatonta, mutta totta. 1990-luvulla.

Vuosikymmenen puolivälissä alkoi sitten hälytyskellot soida, että nyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Yllätys, yllätys, HI-virus tartunnat olivat levinneet kokonaisten kylien aikuisväestöön. Ja viranomaiset keskittyivät siihen, että yrittivät pitää tapahtuneen salassa, mikä tuskin auttoi sairastuneita tai ehkäisi viruksen leviämistä. (s. 153-156)

No nyt on puolestaan ajankohtaista Kiina ja koronavirus. Mielenkiintoista olisi siitäkin lukea enemmän sitten joskus, ei välttämättä nyt vielä tässä tilanteessa.

BC-piknikillä oltiin tänään ja Kiinan kirjat lähtivät kiertoon, tämä oli toinen niistä.

Nappasin piknikiltä