Kirjalliset väärennökset : Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia
by Sanna Nyqvist, Outi Oja | Nonfiction | This book has not been rated.
ISBN: 9789524954693 Global Overview for this book
ISBN: 9789524954693 Global Overview for this book
1 journaler for this copy...
Gaudeamus 2018. 315 s. + viitteet, lähteet ja hakemistot.
Luettu 10.4.2022.
Viestinnän approssa aikoinaan viestinnän lait ja säännökset erinomaisin tiedoin tenttineenä luulin tietäväni "kaiken" asiasta, mutta tämä kirja avasi näkymiä reippaasti pappilan pellon ulkopuolelle.
Tekijät jakavat kirjalliset väärennökset pääasiassa kolmeen lajiin:
Varsinaisissa väärennöksissä teksti esitetään tunnetun kirjailijan tuotoksena, vaikka tekijä on joku muu. Väärennöksiä voivat olla paitsi teokset myös dokumentit kuten kirjailijan kirjeet tai muistiinpanot. Nykytekniikoilla esimerkiksi paperin ikä tai musteen laatu usein paljastavat vilungit.
Plagiaatissa kirjailija lainaa toisen tekstiä omaansa ilman lupaa ja peitellen. Tämä on tavallisin ja eniten julkisuutta synnyttävä väärentämisen muoto.
Kolmas väärentämisen muoto on identiteettihuijaus, jolloin kirjailijana esiintyy joku muu kuin tekstin tekijä tai kirjailija väittää olevansa joku muu kuin on.
Kaikista esitetään koti- ja ulkomaisia esimerkkejä, historiasta ja nykypäivästä.
Tekijät pohtivat myös väärentämisen motiiveja. Taloudellisesti kirjallisuuden väärentäminen ei lyö leiville, toisin kuin kuvataideväärennökset, jotka ovat ilmeisesti tuottoisin rikollisuuden laji huumekaupan ja laittoman asekaupan jälkeen.
Joitakin oikeustapauksia ja korvaustuomioita esitetään, mutta yleisemmin "hyvä lapsi näyttää rankaisevan itse itsensä" eli sosiaalinen häpeä ja mahdolliset seuraukset uran jatkolle ovat vilpin ainoat tai oleelliset seuraukset.
Toisaalta väärentämisepäilyn herättämä keskustelu usein vapauttaakin syytetyn epäilyistä. Ja ennen kaikkea keskustelu ja kaikinpuolinen pohdinta vaikuttaa kirjallisuusinstituution kehittymiseen. Niinpä vaikka plagiointia ja muuta väärentämistä on kirjallisuudessa tapahtunut maailman sivu, ovat esimerkiksi intertekstuaalisuus, fanifiktio ja kokeellinen runo nykyisin käypiä käsitteitä ja käytänteitä - joille toki niillekin on kehittynyt sisäinen säännöstönsä.
***
Marie Darrieussecqin Kummitusjuttu mainitaan (s. 62) lyhyesti, lähinnä esimerkkinä siitä että kun kirjailija kerran joutuu epäillyksi plagioinnista, hänen myöhemmissä teoksissaan nähdään helposti samaa vikaa, olipa sitä tai ei.
-ruzena
Luettu 10.4.2022.
Viestinnän approssa aikoinaan viestinnän lait ja säännökset erinomaisin tiedoin tenttineenä luulin tietäväni "kaiken" asiasta, mutta tämä kirja avasi näkymiä reippaasti pappilan pellon ulkopuolelle.
Tekijät jakavat kirjalliset väärennökset pääasiassa kolmeen lajiin:
Varsinaisissa väärennöksissä teksti esitetään tunnetun kirjailijan tuotoksena, vaikka tekijä on joku muu. Väärennöksiä voivat olla paitsi teokset myös dokumentit kuten kirjailijan kirjeet tai muistiinpanot. Nykytekniikoilla esimerkiksi paperin ikä tai musteen laatu usein paljastavat vilungit.
Plagiaatissa kirjailija lainaa toisen tekstiä omaansa ilman lupaa ja peitellen. Tämä on tavallisin ja eniten julkisuutta synnyttävä väärentämisen muoto.
Kolmas väärentämisen muoto on identiteettihuijaus, jolloin kirjailijana esiintyy joku muu kuin tekstin tekijä tai kirjailija väittää olevansa joku muu kuin on.
Kaikista esitetään koti- ja ulkomaisia esimerkkejä, historiasta ja nykypäivästä.
Tekijät pohtivat myös väärentämisen motiiveja. Taloudellisesti kirjallisuuden väärentäminen ei lyö leiville, toisin kuin kuvataideväärennökset, jotka ovat ilmeisesti tuottoisin rikollisuuden laji huumekaupan ja laittoman asekaupan jälkeen.
Joitakin oikeustapauksia ja korvaustuomioita esitetään, mutta yleisemmin "hyvä lapsi näyttää rankaisevan itse itsensä" eli sosiaalinen häpeä ja mahdolliset seuraukset uran jatkolle ovat vilpin ainoat tai oleelliset seuraukset.
Toisaalta väärentämisepäilyn herättämä keskustelu usein vapauttaakin syytetyn epäilyistä. Ja ennen kaikkea keskustelu ja kaikinpuolinen pohdinta vaikuttaa kirjallisuusinstituution kehittymiseen. Niinpä vaikka plagiointia ja muuta väärentämistä on kirjallisuudessa tapahtunut maailman sivu, ovat esimerkiksi intertekstuaalisuus, fanifiktio ja kokeellinen runo nykyisin käypiä käsitteitä ja käytänteitä - joille toki niillekin on kehittynyt sisäinen säännöstönsä.
***
Marie Darrieussecqin Kummitusjuttu mainitaan (s. 62) lyhyesti, lähinnä esimerkkinä siitä että kun kirjailija kerran joutuu epäillyksi plagioinnista, hänen myöhemmissä teoksissaan nähdään helposti samaa vikaa, olipa sitä tai ei.
-ruzena
