Takakansi:
"Gunvor Fossum kertoo tässä kirjassa vallattomasta, mutta hyväsydämisestä Virma-tytöstä, jolla on taipumus järjestää itselleen pikku kahinoita ja torumisia tuon tuostakin. Mutta lopulta villikosta tulee kerrassaan järkevä pieni naisenalku - ja sen saa aikaan riemukas tapahtuma, joka tulee yhtä suurena yllätyksenä Virmalle kuin hänen ystäväpiirilleen.
8-12-vuotiaille tytöille"

Alkuteoken nimi: LIV
Toinen painos, 1955, WSOY
Norjan kielestä suomentanut Nelma Sibelius

Tämäkin tuli siinä joulun jälkeen toimitetussa joulupaketissa - ihme kyllä Posti jopa korvasi mokansa :D No, lahjat ja kirjat ovat tervetulleita mihin aikaan vuodesta tahansa ja oikeastaan hauskempaahan niitä on saada, kun ei osaa odottaa :P Kiitokset tästä ja koko paketista!

Aika monta kirjaa on kesken, ja hyviä kaikki, mutta mikään niistä ei tuntunut oikein sopivan tämän päivän lounasseuralaiseksi, joten nappasin siihen Virman :) Kirja on siis vasta ihan alussa, mutta merkitsenpä tähän, että se sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32: Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa. Jotain norjan- ja tanskankielisiä lakitekstejä olen opiskeluaikoina tarvinnut, mutta niiden ymmärtäminen tapahtui ihan vain ruotsin pohjalta.

Olen tänään jatkanut Virman kanssa, menossa on 136/210. Vuosikymmenten taakse sijoittuvaa tarinaa vanhoine tapoineen ja vanhahtavine sanoineen ja sanontoineen on ollut hauska lukea, no, lukuun ottamatta talon portinvartijan harrastamaa eläinrääkkäystä :( Niin ja miksi ihmeessä pienellä tytöllä on perinteinen suomalaisen työhevosen nimi? Virman sisaren nimi on Greta, ei kai Virma ole norjan kieltä? Onhan kirjan nimessä toki mainittu hevonen, mutta silti! :O

Tämä kirjan suomennoksen toinen painos on ilmestynyt vuonna 1955. Koetin googlailla kirjan alkuperäistä ilmestymisvuotta ja samalla huomasin, että Fossum syntyi lähes 130 vuotta sitten, vuonna 1893. On kyllä jokseenkin vaikea kuvitella, millaista arkipäivän elämä on silloin ollut. Tällaisena koronapandemia-aikana ihmisten aiemmat koettelemukset kiinnostavat ja löysin tiedon, että kolera tappoi tuhansia norjalaisia 1800-luvulla (vuosikymmenestä/-kymmenistä en löytänyt tietoa). Monet heistä haudattiin erityisiin kolerakalmistoihin. Nyt näitä hautausmaita on paikoin ryhdytty hoitamaan historiallisina muistomerkkeinä. Em. tieto on Näin Norjassa -ohjelmasta.

Maija Karman piirtämä kansikuva on kaunis, kuten hänen kuvituksensa aina :) Ai niin, paras veikkaus kirjan ilmestymisvuodeksi on toistaiseksi 1939 :)

Ja sekin selvisi googlatessa, että kirjan suomentaja on Anni Swanin sisar! Swanin tytöt (https://www.bookcrossing.com/journal/14534761/) odottaa TBR-pinossani ja nyt kun sitä hiukan selailin, bongasin sellaisen tiedon, että Swanin tytöistä kaksi (!) oli hakenut opiskelemaan Tammelaan! Mustialan maanviljelysopistoon oli tuolloin perustettu suomenkielinen linja. Molemmat tosin peruivat hakemuksensa.

Edit: Kirjan rekisteröijälle vielä tiedoksi tällainen Fossumiin liittyvä asia ;)
Poliisimestarin Katri GC752FB
Poliisimestarin Katri, https://www.bookcrossing.com/journal/15806803/

Luin kirjan tänään loppuun ja ihan oikeinhan se päättyi, ei tällaisille tarinoille sallita kuin onnellinen loppu :) Tähän maailmanaikaan kuulostaa kummalliselta ja vähän kamalaltakin, että lapsen urahaaveena on olla talonpojan vaimo. Maanviljelys tai siis maatalousyrittäjyys sen sijaan sopii naisen työksi erinomaisesti ;)

Aikuislukijalle oli kirjan loppupuolella mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten turpeen käyttö, Norjan omavaraisuustilanne ja maaorjuus. Ketokukkien ja hanurin hinnat eivät olleet kyllä missään järjellisessä suhteessa :D

Stavangeriin alkoi tehdä mieli matkustaa, tai no juuri nyt ja vähään aikaan ei toki matkustaminen ole koronapandemian takia mahdollista eikä kyllä suuremmin kiinnostakaan, mutta sitten joskus. Jæren piti googlata :) Kyllä oli matkanteko hidasta tuohon aikaan, tai ainakin se tuntui siltä, eihän Virman matka ollut pitkäkään :O Jotenkin, varmaan juuri sen laivamatkan keston takia, ajattelin Jærenin olevan pohjoisemmassa - vaikka tiesin toki, missä Stavanger on, yksi tuttuni oli siellä pitkään töissäkin - ja siksi ihmettelin kovasti, miten siellä muka on voinut kasvaa paljon tammia, kun Suomessa Tammela on kautta aikojen, ts. ennen ilmastonmuutosta, ollut pohjoisinta seutua, jossa tammia on kasvanut luonnonvaraisena.

Osallistun kirjalla siis Helmet-lukuhaasteeseen.

Tämä villivarsa lähtee kyläilemään mukanaan kryptolehti :)

Vaikka tämä on tyttökirja, sitä oli kiva lukea kevään korona"karanteenissa". Virma on kekseliäs. Suosittelen!
(Luettu 13.5.2020)

Kirjan palautus.

Seuraavaksi varmaan kierrätyshyllyyn, kun en miitteihinkään oikein pääse..

Käy nappaamassa Pieni villivarsa Olohuoneesta! Hyviä lukuhetkiä!