Takakannesta: Satakaksivuotias mies muuttaa Englannista Uuteen-Seelantiin, koska ei halua joutua myöhemmin katumaan sitä, ettei tarttunut tilaisuuteen siirtyä toiselle puolen maapalloa. Merete Mazzarella aloittaa uuden kirjansa siteeraamalla brittiemigrantista kertovaa lehtiuutista - samanlainen elämänrohkeus ja uteliaisuus on luonteenomaista hänelle itselleen. Hän tosin muuttaa vain parin kilometrin päähän, mutta kyse on siitä, että hän myy lapsuudenkotinsa ja muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon. Tulee aikuiseksi 65-vuotiaana, hän kirjoittaa. Muutkin muutokset tämän eläkkeelle jääneen kirjallisuuden professorin elämässä ovat mullistavia. Valoisana juonteena läpi kirjan kulkevat uutta elämäntoveria koskevat - ja hänen kanssaan käydyt - pohdinnat. Tumman sävynsä tuovat kaksi särkynyttä ihmissuhdetta. Rakkaus ja työ ovat teoksen keskeisiä teemoja. Mazzarella pohdiskelee, mitä työ merkitsee eläkkeelle siirtyneelle ja miten asenteet työhön ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa. Kirja vilisee ajatuksia herättäviä ja humoristisia havaintoja arjesta, mutta myös kirjallisuudesta ja filosofiasta. Lukija saa seurata elämää, johon mahtuu niin punaisia tiskihansikkaita kuin mietteitä juutalaisvainoista selviytyneiden kokemasta syyllisyydestä.

Vähän aikaa sitten luin toisen kappaleen tästä kirjasta, joten tämä matkaa sannulin hyllyyn. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos! :)

Ei lähe käyntiin. Kiertoon...

Lukuiloa!