Espanjalainen kirja, siis voin osallistua sillä "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-haasteeseen. Olihan se napattava kirjaston vaihtohyllyltä.
Ensin kuvittelin lukevani tyypillistä kevyttä chick lit-kirjallisuutta, mutta pikkuhiljaa lukemisen edettyä huomasinkin joutuneeni syviin vesiin. Äidin ja tyttären keskinäinen suhde ja tyttären tunnelmat äidin kuoltua tuntuivat tosilta. Kirjahan perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin vahvan äidin tunnepiirissä. Tämäkin kosketti ihan omakohtaisesti:

"Emme olleet koskaan äiti ja tytär jotka olivat toisensa parhaat ystävättäret ja kertoivat toisilleen kaiken, emme puhuneet kaikkein henkilökohtaisimmista asioista, luulen että yritimme aina olla toistemme edessä paras versio itsestämme".

Kieltämättä kirjan henkilöiden elämäntapa ja sen keveys ja ailahtelevaisuus hieman ärsytti, mutta toisaalta lämmin suhtautuminen lapsiin ja eläimiin viehätti.
Ehkä minun on hankala ymmärtää espanjalaista elämänmuotoa, mutta toki kirja kuvaa vain yhden ylemmän keskiluokan kaupunkilaisten melko itsekeskeisiä sekoiluja elämässään.

"- Tajuatteko te, miten onnekkaita me olemme? Katsokaa miten kakuniita puita. Katsokaa mikä katu. Hengittäkää syvään, sanon heille niinä elämää pursuavina euforisina hetkinä, jollaisia minulle toisinaan tulee kiitos viinin, suudelmien tai oman vartaloni, jonka fyysinen voima ja viimeiset nuoruuden pisarat ovat jonain päivinä kuin lahja."

Kirjan tyyli on kuitenkin niin vangitseva, että luin kirjan yhtä soittoa. Se lähtenee eteenpäin jossain sopivassa miitissä.

Olipa mukavat pikkujoulut Tampereen Coussiccassa. Kirjasäkistä sain kauniin pikkujoulupaketin, josta paljastui tämä varsin kiinnostavalta vaikuttava teos, hieno kirjanmerkki ja vielä joulukorttikin. Lämpimät kiitokset, eijukka!

Samansuuntaisia ajatuksia ja huomioita kuin Eijukalla. Kiitokset lukukokemuksesta!

Erpax olikin lukenut tämän nopeasti, sillä kirja paljastui tänään pikkujoulupaketista. Kiva yllätys: Jotain olen jostain tästä lukenut, mutta sen enempää ei kirjan nimi tai kirjailija herätä mielikuvia. Mielenkiinnolla laitan tämän lukupinoon.

Luin nyt aamulla kirjaa 25 sivua, jonka jälkeen tuumasin, että tämä menee nyt kyllä ohi. Luin muiden merkintöjä ja huomasin, että ei tälle moni ollut syttynyt. Toivottavasti on seuraaville lukijoille mieluisampi.

Toivottavasti pidät tästä Sikasäkki-valinnastasi enemmän kuin minä. Lukuiloa!

11.10.2020 Uusi yritys päästä saajalleen 13.10.

No hups, minähän olen tämän lukenut. Muistaakseni viihdyin kirjan parissa ihan hyvin, mutta mitään syvää muistijälkeä se ei ole jättänyt. (Luin reissussa e-kirjana, joten journalistakaan en voi tarkistaa tarkempia aatoksia.)

Saataville!

Kirja jäi Heikki Konttisen Morsian-veistoksen juurelle Tapiontorin laitamille. Hyvää matkaa!