Novelleja, WSOY, 2005.

Takakannesta:
"Toshiro Mifunen tiikerissä asiat näyttäytyvät toisin. Tulee aamun hetki, jolloin palataan muistoihin, havahdutaan hetkeksi: onko elämä koskaan ollutkaan omissa käsissä?

Toshiro Mifunen tiikeri -kokoelman novelleja yhdistää itsepetoksen teema. Mitä tapahtuu, kun ihminen saa itsensä kiinni elämän mittaisesta valheesta? Illuusioon revähtää aukko, johon ei ole helppo katsoa.

Tuula-Liina Variksen ihmiskuvaus iskee jälleen terävänä, ironisena ja armollisena, kieli sujuvana, ilmavana ja kirkkaana."
*

Luettu huhtikuussa 2021.

Tämän tyyliset kirjat, kun tuntuu että kaikilla henkilöhahmoilla menee enemmän tai vähemmän kehnosti ja isolla osalla todella kehnosti, joskus herättävät minussa tragikoomisuudessaan sympatioita, joskus eivät. En tiedä, onko kyse enemmänkin kirjasta vai siitä mielentilasta missä luen sitä vai ennakkoasenteista... Tämän kanssa kävi kuitenkin niin, että kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen vain sen ankeus. Kuvaus oli tarkkanäköistä ja paikoin oli hyviä kontrasteja, mutta en oikein löytänyt esim. sitä armollisuutta, mistä takakannessa oli puhe.

Esim. tämä kohta kuvaa minusta koko kokoelman tunnelmaa hyvin, kun novellissa Mäkisen elämä ja teot, herra Mäkinen pohtii itsekseen, kuinka hänen mielestään vuorovaikutus puolison kanssa toimii hyvin. Ja välittömästi minulle lukijana tulee sellainen olo, että kohta alkaa alamäki. Ja jyrkkä sellainen. Ja niinhän siinä kävi. Tässäkin novellissa.

Siskotyttö - patsaalla. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

Otin luettavaksi!

Paikka: Kosiosusi, Joensuu. Hyviä lukuhetkiä!