Englanniksi: Dead Lagoon.
Ex-kaverin äet'vainaan kirjastosta. Kas kun muistuvat entiset kaverit mieleen silloin, kun pitää tyhjentää asunto kirjoista. Meinasin kieltäytyä, mutta onneksi menin käymään, löysin kaksi omaa kirjaani, jotka olin lainannut vanhukselle (tämä ei ollut kumpikaan niistä).

Hyvä että olen rekatessa maininnut miten kirja minulle johkaantui, nyt en olisi yhtään muistanut. Mahtaakohan Anna-Leena kaivata kirjaansa, hän oli vanhuksen harvoja ystäviä ja nimi näkyy kirjoitetun etulehdelle. Noo, dekkarit ovat usein kertakäyttötavaraa.
Niin monta Donna Leonia olen lukenut, että Venetsia ja Laguna tuntuvat ihan tutuilta. Luulen saaneeni vainun muustakin kuin mudasta ja mädästä, mutta voi olla että minua harhautetaan vielä matkan varrella.
Suomentaja Seppo Loponen taivuttaa erikoisesti sanan tiili - tiilejä!
Otan tällä kirjalla osaa Matkustan ympäri maailmaa -haasteeseen. Olen käynyt kahdesti Venetsiasta, molemmat kerrat ovat olleet viileämpänä vuodenaikana, eli ei ole ollut hajuhaittoja eikä ihan järkyttäviä turistiruuhkia. Kaupunki huokuu historiaa hyvässä ja pahassa, rakennukset ovat ikuvanhoja ja kauniita katsella, mutta kyllä nykypäivänä kahvilan vessassa pitäisi olla muutakin kuin reikä keskellä saastaista lattiaa.

Teknologian esittely on se, joka saattaa tehdä kirjasta vanhan tuntuisen. Vaikka tämä kirja on vuodelta 1994, esitellään faksi modernina keksintönä, joka lopulta ratkaisi Italian postinkulun hitauden, kun kirjeen kulku saattoi kestää viikon. Aloitin pieneläinhoitajan urani Lahdessa vuonna 1987 ja minun kanssani samoihin aikoihin tuli klinikalle myös faksi, jolla voitettiin vuorokausi verinäytetulosten saamisessa. Nyt fakseja ei taida olla enää muualla kuin Venetsiassa, sillä ilmainen sähköposti on ajanut kiinteää puhelinlinjaa käyttäneen faksin ohi. Kohta ovat lankalinjat historiaa, mikäli se Elisasta on kiinni. Ja nykyään Suomessa kirje kulkee viitisen päivää.
Kirjassa on ollut toistaiseksi vain yksi ihminen, jolla on ollut känny. Puhelin soi kotona kun Aurelio tulee ovesta...

Edit: Hups, nyt meni puhelin kyljelleen.

Vanhan nenä arvasi aika paljon. Loppu oli pettymys, mutta matkan varrella sai ihan jännittää.

Tervemenoa Venetsiaan! Vähän tarvii päästä matkalle, koronasta huolimatta.

Paljon kiitoksia yllärikirjasta! Venetsiassa en vielä ole käynytkään :)

Kirja löytyikin hyllystäni myös englanninkielisenä eli tämä käännös pääsee SAA-hyllyyn odottelemaan seuraavaa lukijaa.

Jännittäviä lukuhetkiä löytäjälle!