En tiedä mistä kirja on minulle tullut, meinasin jo panna sen eteenpäin, mutta ehkä kuitenkin vilkaisen näiden viiden pölvästin tarinaa. Olisi kannattanut antaa muiden ihmisten elää rauhassa omissa oloissaan eikä mennä tuputtamaan heille omaa uskontoaan. Aavistelen, että kirjoittajalla on asiasta eri käsitys, joten voi olla etten kestä tulossa olevaa hurskastelua. Silloin kirja saa jatkaa matkaansa.

Onnea Putkiremonttiräpäkin voitosta ja menolippu Ecuadoriin. Huomasin, että haluat lukea jotain joka maasta. Luovun suosiolla yrityksestä.

No nyt on erikoinen kirja! Enpä vielä tiedä, millaiseen vintturaan aivot pitää asettaa, jotta tämän pystyy kutakuinkin tyynenä lukemaan. Ehkä tämä on luettava vain kirjallisena todisteena herrarodun pöhköydestä tai leskien surutyöstä.

SUOMI MAINITTU: Jos mainitaan Sibeliuksen Finlandia, niin silloin on mielestäni myös Suomi mainittu. Sivulla 180 ks. kuva.

Minulla on hyvin selkeä mielipide lähetystyöstä eristyneiden kansojen parissa. Se on jyrkkä EI. Vaikka tämä kirja oli paljon mielenkiintoisempi ja parempi kuin ennakkoluuloisesti odotin, ei mielipiteeni kääntynyt, vahvistui vain entisestään. Vahvistui huolimatta siitä, että lähetystyöntekijöillä on hyvä tahto, parempi kuin Shellillä, joka oli toinen länsimainen toimija viidakossa.

Yksityiskohdista käy ilmi, että lähetystyön tarkoitus ei ollut vain tarjota aucoille (oik. huaorani) mahdollisuutta ikuiseen elämään kristittyjen taivaassa, vaan myös opettaa heidän kulttuurilleen vieraita länsimaisia tapoja. Se käy ilmi lahjoista, joiden avulla "villejä" yritettiin saada suhtautumaan suopeasti valkoisiin heidän alueelleen tunkeutuneisiin miehiin. Heille lahjoitettiin astioita ja se on vielä melko neutraalia, kattila on kattila, vaikka materiaali ja mallikin vaihtelee eri kulttuureissa. Sen sijaan länsimaisten vaatteiden lahjoittaminen on jo epäilyttävää. Vaatteet eivät olleet aucoille tarpeellisia, mutta lähetystyöntekijöille ne olivat. Alastomuuden tiedostaminen ja peittäminen on jo luomiskertomuksessa synnin merkki. Melkein koomista oli halu parantaa suolatonta ruokaa syövien aucojen elämää lahjoittamalla - heille täysin tarpeetonta - suolaa: "Tietääkseni heillä ei ole suolaa. jos he vain huomaisivat, mihin suolaa käytetään, saisimme heistä varmasti ystäviä."

Itse kertomus etenee sujuvasti kohti surullista epäonnistumista. Vain runsas lentämisen kuvailu tuntui tarpeettomalta, mutta toisaalta suurin osa operaatiosta toteutettiin lentäen. Mielenkiintoista oli surun puuttuminen tarinasta lähes kokonaan. Sen korvasi rauhallinen fatalismi. Tämä oli Jumalan tahto ja Jumala on ottanut surmatut luokseen. Ei siis hätää. Tästä fatalismista kumpusi myös tuomitsemattomuus ja syyttelemättömyys. Kirjoittaja ei osoita tekstissä eikä ilmeisesti elämässäänkään vihaa aucoja kohtaan. Näin kävi, eikä se ole kenenkään syy.

Jos kestää lukea erittäin tunnustuksellista kristillistä tekstiä, vaikka oma vakaumus olisi toinen, tämä on ihan mielenkiintoista luettavaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Auca

Tänään tämä erikoinen tarina jatkaa matkaa uudelle lukijalle.

Kiitos, kirja on perillä! Saapa nähdä, millaisia mietteitä tämän äärellä herää.

Kirjassa kuvaillaan aluksi näiden viiden "murhenäytelmän uhrin" ajatuksia ja päätymistä mukaan "operaatioon". Piti ihan keskittyä, että sai erotettua heidät toisistaan. Kovin syvällisesti en koe heitä hahmottaneeni. Sitten lennettiin ja lennettiin ja vaihdeltiin lahjoja. Vaikka tiesin, miten heidän käy lopussa, oli se jotenkin aika surullista lukea, miten heidän ystävystymisyrityksissään kävi, vaikkei viisikon viimeisistä hetkistä olekaan tietoa, miten tapahtumat etenivät. Jotenkin naiiviltahan se tuntuikin, että pelätyt tappajat yhtäkkiä lahjusten voimalla luottaisivat valkoisiin miehiin, jotka halusivat päästä heidän kyläänsä. Ja vaikka muutama olisi kiinnostunut aidosti, niin eiköhän vastustusta yhteisön sisältä löydy. Kyllähän tyypit tiesivät henkensä kaupalla toimivansa, mutta he olivat viimeisissä merkinnöissään innostuneen toiveikkaita, vaikka aseet olivat varmuuden vuoksi mukana, jotta niillä voisi ampua pelottelulaukauksen pahassa tilanteessa. He luottivat, että Jumala voi johdattaa ihmeellisesti.
Miten heillä muuten oli hampurilainen tarjota rannalla vierailleelle "naapurille"? No, niin kai sitä suomalainen lähettikin sortuu rakentamaan saunan, minne meneekin..
Rogerin kuvaillaan käyneen sisäistä taistelua työskenneltyään jo jonkin aikaa jivaro-intiaanien parissa, siitä oli puhuttelevaa lukea, pelkäsin etukäteen liian sankarillista tarinaa, jossa ei epäilyksille ole sijaa.
"Lähetyssaarnaaja uurastaa vuoden pari oppiakseen kielen ja kuvittelee kaiken muuttuvan, kun tämä tavoite on saavutettu. Pettymyksekseen hän usein huomaa, että niin ei olekaan laita. Romanttinen jännitys näyttää häviävän. Elämä alkaa noudattaa totunnaista kaavaa." No, jännitystä oli tiedossa.
Jivaroille influenssa oli tappava, koska heillä ei ollut vastustuskykyä. Kirjassa kuvataan, miten Nate lennättää Rogerille lääkettä viime hetkellä kuoleman kielissä oleville jivaroille. Niin, jotenkin mietityttää, vuorovaikutus valkoisen miehen kanssa altisti virukselle, mutta auttoi myös saamaan siihen lääkettä. Kaksipiippuinen juttu.
Googlailin kovasti ja tämä kirjahan oli vasta alku melkoisille tapahtumille. Kirjan kirjoittaja, tapetun Jim Elliotin leski Elisabeth, päätyy elämään huaronien pariin kahdeksi vuodeksi. Myös Nate Saintin poika Steve Saint päätyy heimon pariin ja hänestä tulee läheinen hänen isänsä todennäköisesti tappaneen ja myöhemmin kristityksi kääntyneen Mincayen kanssa. Koska kansan kanssa päästiin rauhanomaisiin tekemisiin myöhemmin ja saatiin myös kuulla heidän käsityksensä tapahtumista. Täytynee siis tutustua kirjoihin ja elokuviin, joita on julkaistu aiheesta myöhemmin. Tämä kirjahan on julkaistu aika pian miesten kuoleman jälkeen.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjasta.

Mukavaa tavata piknikillä. Hyvää matkaa viidakkoon tämän kirjan kanssa!

Kiitos kirjasta. :)