Runoja. 3. painos, 30. tuhat. Turku : Sammakko 2002/2003. Sidottu, 76 sivua.
Kansi: Riikka Majanen.




Esilehdelle on tekstattu
KYLLIKILLE
. . . . . .24.10.2003
. . . . . . . . . . . . . . . . . .Heli. . . . . .Ulla
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Kirsi


Takakansi:
RAPARPERISYRÄN ON Heli Laaksosen (s. 1972) toinen oma runokokoelma.
Ensimmäinen, Pulu uis, sai Suomen Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon vuonna 2000 ja nousi murrerunouden klassikoksi.
Laaksonen kirjoittaa lounaismurteella. Hän on syntynyt Turussa, varttunut Uudessakaupungissa, ja asuu Laitilassa.

Heli Laaksonen Sammakon sivuilla
Laaksonen, Heli Kirjasammossa
Heli Laaksonen Otavan sivuilla
Heli Laaksonen Wikipediassa
Heli Laaksonen: Uut kaippavaine miäl pittä elos Avussa
Runoilija Laaksose Heli & Sanatoimisto Hulimaa, kotosivu
Runonkirjoittajan ajopäiväkirja -blogi

Raparperisyrän Kirjasammossa

Jokin näissä runoissa sai minut muistamaan sen viikon, jonka päivät ystäväni Toss vietti TAYSissa ja nukkui yöt sohvallani. Hänen vanhin poikansa oli kuljetettu Kuopiosta vaikeaan leikkaukseen, ja äiti tietenkin halusi olla silloin mahdollisimman paljon lapsensa kanssa. Eräänä iltana hän totesi hämmentyneenä luottavansa ennemmin murretta kuin yleiskieltä puhuviin lääkäreihin, hoitajiin ym. – Raparperisyrän on aidon rehellistä tekstiä täynnä, teennäisyys on siitä kaukana. Tähän mennessä olen ajatellut Laaksosen tuottavan ennen kaikkea humoristisia runoja, ja tottahan sellaisia löytyy paljon tästäkin kokoelmasta. Mutta on myös toisenlaisia tekstejä. Kaikkein koskettavimmaksi koin runon Kaisa, jossa äiti ja poika potkuttelevat jäällä, ja kyläreissu päättyy murheellisesti.

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni

Ihanaa, kirja poistui hyllystäni. Kiitos!