Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Extreme-kokemuksista kiinnostunut baarimikko Jyrki on lähdössä down under, kaikkien aikojen vaelluskierrokselle Uuden Seelannin ja Australian vaativille reiteille. Jyrkin yllätykseksi tyttöystävä Heidi tahtoo – omista syistään, joista ihastus Jyrkiin on vain yksi – lähteä mukaan.

Maapallon toisella puolella reissaajat saavat kokea luonnonvoimien koko armottomuuden rankkasateista ja sademetsien upottavasta mudasta aina kilometrien pituisten hiekkarantojen paahtavaan kuumuuteen. Mutta mikään ei riitä Jyrkille. Matkasta kehittyy vähitellen piinaava jännitysnäytelmä.

Kun alkaa tapahtua outoja asioita, huolellisesti tehdyt suunnitelmat murentuvat. Ja kun kaiken taustalla oleva totuus alkaa hahmottua, pariskunta on ehkä jo liian pitkällä matkallaan pimeyden sydämeen.

Johanna Sinisalon romaani Linnunaivot kuvaa taidokkaasti länsimaisen ihmisen sammumatonta kaipuuta kohti puhdasta ja alkuperäistä. Samalla se näyttää tämän kaipuun nurjan puolen: kyltymättömän halun hallita, tunkeutua ja jättää merkkinsä maisemaan. Mitä on tapahtumassa ihmisille ja koko maailmalle, kun vain äärikokemus riittää elämän sisällöksi?

Teos 2008

- Forssan kaupunginkirjaston poistokirja

Aussihaasteapua tulossa!

Woot! Good on'ya mate!

Nyt en ihan ymmärtänyt tän kirjan pointtia.

Mimmi lähtee kundin mukaan maailman toiselle puolelle vaeltamaan, jotta selviäisi onko hänellä toinen nainen? Kundin pääpointti vaelluksessa tuntui olevan pääsy perille mahdollisimman vaikeakulkuista reittiä mahdollisimman nopeasti. Maisemat mainitaan pari kertaa ohimennen, mitäpä nyt niistä... Välillä äänessä on naisen Suomessa oleva veli, joka on täysi psykopaatti. En tiedä, miksi hän on kirjassa, ellei sitten kontrastin luomiseksi. (tai vaeltajien "hulluuden" pienentäminen aidon kahelin ollessa mukana).

Molemmat "tarinat" loppuvat yhtäkkiä, kuin seinään.

Ehkä odotin liikoja AU/NZ -ympyröissä pyörivältä kirjalta.

Otan mukaani Musiikktalolle pikkujoulumiittiin :) Jos ei löydä uutta lukijaa, niin jätän jonnekin lähettyville.

Olen lukenut Sinisalolta vain Ennen päivänlaskua ei voi. Siitä pidin kovasti. Saapa nähdä, miten tämän kanssa käy.

Ei tämä missään nimessä huono ollut, mutta tarina ei kyllä missään vaiheessa lunastanut esittelytekstissä annettuja lupauksia. Heidin veljen touhujen pointti ei ihan auennut minullekaan.

Kirjassa on kolme minä-kertojaa, joten Kolmoishaasteeseen.

Tampereen kautta kohti Mecua. Hyviä lukuhetkiä!

Kuriiri luki tämän välissä vaellusteeman ja Australia-haasteen innoittamana vähän siksikin ettei jatkokuriiri Kemppu ole vielä päässyt Tampereen miitteihin eikä kirja siksi ole liikahtanut eteenpäin.

Sinisalon teksti vaeltamisesta ja retkeilijöiden vaikutuksista luontoon on asiantuntevaa, uskottavaa ja kiehtovaakin. Kotimaassakin koronakeväänä ja -kesänä ajankohtaisia teemoja ovat olleet retkeilyreittien säilyminen roskattomina ja retkeilytaitojen opettelu, kun kokemattomatkin (tai maalaisjärjettömätkin?) ihmiset ovat suunnanneet metsään.

Jyrkin ja Heidin kerrontaäänet ovat kiinnostavasti erilaiset ja rytmittävät tarinaa hienosti. Kummastelin Heidin mukautumista Jyrkin diktaattoripäätöksiin ja ihmettelin, miksei hän vaatinut omaa ääntään enemmän kuuluville. Näyttämisen halua sitkeydestä ehkä. Tosielämässä en voisi kuvitella pariskuntavaellusta tai retkeä, jossa molemmilla ei olisi sananvaltaa päivämatkan pituudesta ja ruokatavaroiden määrästä, vaikka toinen olisikin jo paljon kokeneempi retkeilijä. Jyrkin ehdottomuudessa siis ärsytti esim. liian vähällä ruoalla kituuttaminen, pelkän sytkärin pakkaaminen tulentekovälineeksi ja toistuva ylimaallisen ahnehtiva etenemisen kiire. Kerran elämässä -kokemuksesta kai olisi mukavaa nauttiakin vähän.

Heidin veljen kieroutuneen kerronnan osuutta tarinassa en ymmärtänyt, sitä ei tarina olisi mielestäni tarvinnut. Sen sijaan kaipasin tarinan loppuun jonkinlaista laajennusta, nyt se oli kovin äkkiä ohi.

Kiitokset lukumahdollisuudesta, kirja odottelee siis yhä pääsyä Kempun puolison kyydillä Hämeenlinnaan.

Osallistun siis tällä kirjalla toukokuun Australia-haasteeseen.

Kuskaan kirjan itse Mecun postilaatikkoon huomenna. Kiitokset, että sain lukea tämän tässä välissä!

Kiitos duffeli kirjasta ja kiitos Bookgeo sen kuriroinnista! Välistä-lukeminen on ihan sallittua ja kirjat tykkää tulla luetuiksi. :)

Ei parasta Sinisaloa tämä ekologinen kasvutarina. Tuttuja piirteitä kuitenkin mukana.

Onnittelut! Olet löytänyt ilmaisen ja vapaan kirjan, joka etsii uusia lukijoita. Mukavaa että tulit tänne netin puolelle katsomaan kirjan aikaisempia vaiheita. Tässä voit kertoa, mistä kirjan löysit ja mitä siitä pidit. Luettuasi vapauta kirja uudestaan toisten löydettäväksi. Hyviä lukuhetkiä!