The Cement Garden 1978, suom. Eva Siikarla, (Kirjayhtymä 1980,) Otava Otavan kirjasto 2009. 135 s.

Hankin ikioman kappaleen, vaikka yksi on jo käynyt hyllyssäni. Lainaan itseäni vuosien takaa:

"Tämä taisi olla McEwanin ensimmäinen romaani. Se on huima, tyly tarina lapsuuden lopusta, vähän kärpästen herra -henkinen. Rappeutuva yhteisö tässäkin on. Nelilapsisen perheen kotitalo on hylättyjen ja purettujen talojen keskellä. Heillä ei käy ketään. Autoritäärinen isä saa sydänkohtauksen ja kuolee. Äiti sairastaa riuduttavaa tautia yksin kunnes kuolee pois hänkin. Välttääkseen orpokodin lapset päätyvät yhteistuumin ratkaisuun, ja salaisuus sitoo perheyhteyden konkreettisesti (haha! concrete = sementti).
Perheen tunne-elämä on latistunut. Isävainaata ei surtu, äitiä nauretaan. Rotat ja ruuantähteet alkavat vallata taloa. Minäkertoja, murrosikäinen Jack masturboi pakonomaisesti, vanhin lapsi Julie ottaa joltisenkin äidinroolin, nuorimmainen Tom taantuu imemään peukaloaan, ja toiseksi nuorin Sue omaksuu sivustakatsojan aseman. Korttitalo alkaa kaatua, kun Julien poikaystävä Derek saapuu kuvaan. Ihmissuhteet kärjistyvät tilanteeseen, jossa lukija huokaa helpotuksesta, kun siniset valot vihdoin välkkyvät pihalla.

Mielenkiintoinen, mietityttävä tarina. McEwanilta olen lukenut muitakin jännityskertomuksen kehikkoon punottuja ihmismielen syväluotauksia."

-ruzena