Otava, 2016.

Takakannesta:
" 'Taivas oli iltaisin jo syväsävyinen, painava lähestyvästä syksystä. En tunnistanut onneani, olin milloin janoinen, milloin pitkästynyt, milloin hiukan tuskastunut lomaan ja toimettomuuteen.

Kaikki, mikä oli arvokasta, oli minulla siinä, vielä hetken aikaa siinä.'

Mitä tapahtui Berliinissä vuosia sitten? Kaunis ja väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää."

*
Edit 8.4.2020

Surullisia ihmisiä, erilaisia kohtaloita, piilotettuja asioita.

Pieni pätkä tekstistä:
"No niin. Yritän aloittaa kertomisen. Ehkä aloitan jostain toisesta yksityiskohdasta kuin punainen kangaskenkä. Mistä minä aloitan? Kohti kääntymisestä? Olen aina nimennyt kohti kääntymisen suurimmaksi rakkaudenosoitukseksi johon ihminen kykenee. Ehkä siksi että se on niin vähäeleistä, tai ei oikeastaan edes ele; mitään elettä ei ole jos elää kaiken aikaa kääntymättä pois.
Hyvä. Punainen kangaskenkä. Selän kääntäminen hetkeksi, katoavan pieneksi hetkeksi.
Tässä on alku." (s. 25)

Hyviä lukuhetkiä!