Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Elena Ferranten varhainen romaani jätetyn naisen tunteista

"Aivan poikkeuksellinen kirja - hämmentävä syväluotaus naisen psyyken hajoamisesta." - Paula Hawkins, Guardian

Eräänä tavallisena, keväisenä iltapäivänä Olgan mies ilmoittaa lähtevänsä, löytäneensä nuoremman naisen. Hillityn, pienille lapsille ja perheelleen omistautuneen Olgan ensimmäinen tunne on epäusko, joka myöhemmin muuttuu katkeruudeksi ja epätoivoksi. Voimakkaat tunteet käsittämättömän edessä kuvataan taidokkaasti, romaani tasapainoilee elegantisti herkän ja rivon, puhtaan ja likaisen, ylevän ja alhaisen välillä lipeämättä nuoralta kertaakaan. Olgan sydämessä terävänä tuntuvan kivun tunnistaa jokainen, niin myös siitä paranemisen.

Italiankielinen alkuteos: I giorni dell'abbandonono (2002)
Suomentanut: Taru Nyström
Uusi laitos, suomennoksen tarkistanut: Alice Martin

WSOY, painovuotta ei ole mainittu (kustantajan sivujen mukaan 2017)

- Helsingin kaupunginkirjaston poistokirja

Kirja varattu Kempulle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Toimitus mahdollisesti marraskuussa?

Kemppu saa kirjansa huomenna Metsossa :)

Isot kiitokset kirjakuriroinnista ja hyviä lukuhetkiä!

Nyt tuli täsmäkirja juuri sopivasti ensi viikolla pidettävää nörttinaisten kirjatapaamista varten, jossa on teemana kaunokirjallisuus ei-englanninkielisestä Euroopasta (pl. Pohjoismaat). Toivelistahippaa en ole edes seurannut, mutta hyvin sattui. Kiitos Tarya!

Huh, olipas terävästi kuvattu jätetyn naisen tuntoja. En ole (onneksi) ollut Olgan kanssa samassa tilanteessa, mutta voin hyvin kuvitella, miten hänen maailmansa mullistuu ja millaisia tunteita miehen häipyminen toisen matkaan voikaan nostattaa. Olgan pahin päivä saa kauheudessaan suorastaan surkuhupaisia piirteitä, joskin vaikken edes pitänyt kirjan koirasta, en olisi toivonut sille sen kokemaa kohtaloa. Olga onneksi pääsee kirjan lopussa jo parempiin tunnelmiin.
Ei tätä kirjaa voi millään muotoa sanoa rakastettavaksi, mutta tarkkanäköinen se on.

Pahoitten jounalointiviivettä. Mielelläni luen tämän Ferranten. Kiitos!

Kirjassa ei todellakaan säästellä, kun aviomies lähtee nuoremman naisen matkaan ja vaimo jää yksin lasten kanssa. Alamäki on jyrkkä luisu, mutta pohjalta noustaan ja iskut kestetään. Ajoittain teki melkein pahaa lukea Olgan putoamisesta, niin taiten se oli kuvattu. Mutta tunnelin päässä on valoa eikä Ferrante anna lukijan pettyä, kun tämä on lukenut kirjan viimeisen sivun.

Kiitos tästä lukuelämyksestä.

Lukuiloa löytäjälle!