Koskettava kertomus kahden maan ja yhden perheen kohtalon vaiheista

Mamdouh Baraka joutuu perheineen jättämään kotinsa Palestiinassa, kun israelilaisjoukot polttavat koko kylän maan tasalle. Perhe lähtee pitkälle pakomatkalle Gazaan ja kokemus jättää ikuiset jäljet perheeseen aina seuraaviin sukupolviin saakka.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Mamdouhin tyttärentytär Nur palaa uudesta kotimaastaan Amerikasta Gazaan. Viimein hän ymmärtää, miten verisiteet yhdistävät ihmisiä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Sininen välissä taivaan ja veden on herkkävaistoinen ja viisas romaani. Poliittinen historia ja yhden perheen vaiheet kietoutuvat kohtalokkaalla tavalla yhteen.

Kaunis, surullinen, traaginen. Aluksi en aina pysynyt ihan kärryillä monista henkilöistä.

Sieluni silmin näin Khaledin Game of Thronesin Bran Starkina, enkä päässyt siitä mielikuvasta millään eroon :D

Toivelistakirja, ole hyvä!

Sain kirjan tämänpäiväisessä Tmarju-miitissä Musiikkitalolla enkä malttanut olla lukematta sitä vähäsen kotimatkalla - vaikka huomiseksi pitää lukea loppuun se mukanani ollut, Haitiin sijoittuva heppakirja.. Tämä jää nyt odottamaan TBR-hyllyyn, toivottavasti ei pitkäksi aikaa :) Kiitos toivelistaylläristä ja miittiseurasta, duffeli!

Edit: Oheinen kuva on Triplasta 17.11.2019 :)

Luin kirjaa kauan aikaa, koska kuljetin sitä mukanani matkalukemisena eivätkä ne matkani julkisissa liikennevälineissä olleet erityisen pitkiä, enimmäkseen vain muutamia minuutteja. Useimmilla kauppa- ja muilla reissuilla kävin myös kahvittelemassa kirjan kera :) Viereinen kuva on Kampista 23.11.2019.

Loppuun kirjan luin tänään. Tarina teki kyllä vaikutuksen, käsittämättömän paljon siinä on ilonpilkahduksia kaiken sen surun ja kauheuden keskellä. Naisten vahvuus on uskomatonta, kuten myös se, että tuollaisissa oloissa Gazassa ylipäätään pystytään elämään "normaalia" elämää. Yhteisöllisyyden tuomalla turvalla on iso merkitys. Pienellä/nuorella Nurilla ei ollut Jenkeissä millään lailla helpompaa hänen menetettyään isoisänsä - vaikka hänen ei tarvinnut elää sodan keskellä kuten hänen sukulaistensa oli elettävä, ongelmia riitti. Ihmeen hyvin hän niistä kuitenkin selvisi ja Gazaan saapui kouluttautunut ja tasapainoinen nuori nainen.

Tieto/tietoisuus Lähi-idän tilanteesta lisääntyi tämän kirjan myötä melkoisesti.

Kustantaja kertoo sivuillaan kirjailijasta näin:
"Susan Abulhawa (synt. 1970) vanhemmat olivat kuuden päivän sodan pakolaisiksi ajamia palestiinalaisia. Kyseisessä sodassa Israel valtasi loputkin Palestiinasta.
Abulhawa asui lapsena Kuwaitissa, Jordaniassa ja miehitetyssä Itä-Jerusalemissa. Hän muutti teini-ikäisenä Yhdysvaltoihin ja opiskeli lääketiedettä. Abulhawa asuu Pennsylvaniassa tyttärensä kanssa. Heinäkuussa 2001 hän perusti Playgrounds for Palestine -järjestön, joka toimii palestiinalaisten lasten hyväksi rakentamalla leikkikenttiä palestiinalaisalueille."

Osallistun kirjalla Maailman ympäri kirja kerrallaan 2019 -lukuhaasteeseen. Kirjan kansikuva on todella kaunis.

Edit: Tämän merkinnän kuva on Lahden Triosta 25.11.2019, kyllä on tämä kirja reissannut :D

Neljän pisteen Palestiinan-matkaa pukkaa, jatkuuhan Maailman ympäri kirja kerrallaan -haaste vielä tämän kuun loppuun ;) Joulukalenterit tulevat valitettavasti vähän myöhässä - tai paljon myöhässä, riippuu Kustin polkemisvauhdista.. ;)



Edit: Kuva on Z-junasta paluumatkalla Lahdesta 25.11.2019 :)

Kiitos kirjasta! Aloitin tämän kirjan lukemisen toissapäivänä, maahaaste mielessäni. Mutta kyllä taitaa aika loppua ennen kuin kirja on luettuna. Eilen illalla lopetin lukemisen itkettävän kauheaan kohtaan n. sivulla 50. Hirveitä tapahtumia! Tänä aamuna jatkoin lukemista ennen vuoteesta nousua ja nyt kirjan tapahtumat olivat miellyttävämpiä. Tai voiko sanoa edes että miellyttäviä, kun kyseessä oli elämä pakolaisleirillä, mutta ainakaan ei niin kauheita kuin aiempi episodi. Vaikuttaa tosi hyvältä kirjalta, mutta nyt menossa vasta 72/319. Jos ei kävis kaupassa eikä tekisi ruokaa tänään....
Vietin joulun 1988 vanhempieni ja pikkuveljen kanssa Israelissa, mutta eihän siellä ainakaan minun muistaakseni tullut juuri tämä arabien tilanne esiin. Levotonta toki oli silloinkin ja turvatarkastuksia esim Jerusalemissa.

Näin pitkään tammikuulle meni tämän kirjan lukeminen - tuli sitten vuoden vaihduttua luettua kaikenlaista muutakin. Edellä mainitsemiani itkettävän kauheita kauheuksia ei kirjassa myöhemmin onneksi tainnut enää olla. Riipaisevan koskettava sukutarina kyllä, sivistävä myös. Onneksi loppu lupasi jotakin hyvää.

Työpaikalle ystävän postilokeroon yllätys.

edit 30.7.20 palautui minulle

Saapa nähdä kestänkö lukea tätä, mutta otin kuitenkin tänään syysretkimiitistämme Liminganlahdelta. Kiitos kirjasta ja miitistä!

Luin tässä kuussa loppuun Barack Obaman Luvattu maa, jossa hän käsitteli myös Israelin ja Palestiinan tilannetta. Obama selvitti tilannetta omasta ja Yhdysvaltain politiikan näkökulmasta, ja Yhdysvallathan on tukenut Israelia. Olen usein miettinyt tätä, ja kyllähän tuo kirja vähän valaisi niitä syitä. Eipä sillä, Obama osasi kyllä sivuuttaa vaikeat kysymykset, ja hän yritti osoittaa antavansa sympatiat molemmille osapuolille.
Vaikka tämä Israel-Palestiina -kysymys oli vain pisara meressä tuossa teoksessa, se jäi mieleeni kummittelemaan ja halusin lähestyä asiaa myös kaunokirjallisuuden kautta. Sattuipa sopivasti olemaan tämä kirja hyllyssäni.
Ja kyllähän tämä toi asiaan toisenlaisen perspektiivin. Tosi hyvä tarina. Riipaiseva, välissä lohduton, mutta kuitenkin tarinan henkilöt löysivät sisua jatkaa elämäänsä tuhon keskellä. Perhesiteet ja palestiinalaisten tavat sekä mystiikka (Mariam, Sulayman ja myöskin Khaled) toivat tarinaan mielenkiintoisia elementtejä.

Luin kirjaa laiturilla, ja voi rähmä.. se hieman kastui kun setäni tuli veneellä siihen tuomaan ahvenia, enkä älynnyt nostaa kirjaa pois. Mutta vain jokunen sivu alusta eli kyllä tämä on vielä luettavassa kunnossa.

Matkustushaasteessa saan tästä Palestiinan. Ikinä en ole siellä päin käynyt.

Oulun kesämiittiin tarjolle.

Hupsista, kirja ilmestyi silmiini tänään kotosalla enkä muistanut mihin päin se on menossa, muistin kyllä lukeneeni. Ajattelin, että ehkä miittiin menossa, mutta tarkistanpa täältä. Noh, olen napannut tämän kesän miitistä varmaankin tarkoituksena diilata eteenpäin eräälle krossarille. Siirrän kirjan siis eteisen hattuhyllylle lähtökuoppiin :)