Itsenäistä jatkoa teokselle Kertomus sokeudesta

Tarina alkaa vaaleista, joiden tulos on maan pääkaupungissa yllättävä: valtaosa äänestyslipuista on tyhjiä. Järkyttynyt hallitus järjestää uudet vaalit, mutta tyhjien äänien osuus vain lisääntyy. Demokratia on vakavasti uhattuna, ja kaupunkiin julistetaan poikkeustila. Hallinnolliset elimet siirretään pois pääkaupungista, ja ministerit maalailevat kauhukuvia sekasorrosta, joka oman onnensa nojaan jäävässä kaupungissa pian syntyy. Ironista kyllä elämä jatkuu siellä rauhallisempana ja järjestys moitteettomampana kuin ennen, aivan kuin asukkaat olisivat vain onnellisia kun konsensuspoliitikoista on päästy eroon.

Toivelistakirja, ole hyvä!

Saramagoa...ihanaa. Kiitos toiveyllätyksestä! Olen lukenut 3 Saramagon kirjaa ja olen lumoutunut hänen tarinoistaan sekä omintakeisesta kirjoitustyylistään.

Jälleen kerran upea teos Saramagolta. Onneksi olen aiemmin lukenut kirjan Kertomus sokeudesta, sillä tämän kirjan tapahtumat nivoutuvat olennaisesti siihen.

Kirjan alussa vallanpitäjiä järkytetään sillä, että vaaleissa suurin osa kansalaisista äänestää tyhjää. Ajattelin, miten herkullista tuollainen olisi Suomen vaaleissa. Olisi hauska nähdä, millaisen kaaoksen ja hysterian se saisi aikaan. Kirjassa vallanpitäjien oli pakko löytää syyllinen, sillä eihän tuollaista voinut tapahtua. Perusteita ei löydy, mutta kun sopiva syntipukki keksitään, niin ainahan sitä voi kaikenlaista syytä keksiä ja aloittaa ajojahdin.

Pidin erityisesti siitä, miten kirjan tapahtumat liittyivät tai paremminkin ne laitettiin liittymään Kertomus sokeudesta -kirjan tapahtumiin. Kertomus sokeudesta on ehdoton suosikkini Saramagon tuotannossa, ja tämä oli kyllä erittäin onnistunut kirja luettavaksi sen jälkeen, vaikka loppu olikin yllättävä ja karu.

Kirja löytyi -Kata-n toivelistalta. Laitan kirjan eijukan paketin mukaan, sillä eijukka lupasi kuriroida kirjan eteenpäin. Lähetin kesäkuussa -Kata-lle viestiä kirjasta, mutten saanut vastausta, joten jos toive ei enää olekaan ajankohtainen tai jollei eijukka tapaa hetkeen kirjan saajaa, niin kirjan voi vapauttaa minne tai kenelle haluaa. Hyviä lukuhetkiä!

Mielelläni luen tämän kirjan ja kuriroin eteenpäin, kunhan syksymmällä toivottavasti saadaan taas miitti aikaiseksi.
Hyvää kesää!

Häpeä tunnustaa, että tämä kirja oli ensimmäinen lukemani Saramago, mutta tuskin viimeinen. Olisi tosin pitänyt lukea sisarteos, Kertomus sokeista, jolle tämä oli jatkoa. Pidän valtavasti kirjailijan "kieliopista" ja hänen satiirinen tyylinsä hymyilytti. Tosin loppu oli surullinen. Miten terävästi kirjailija näkee nykyajan demokratian onttouden ja sen, miten valtaa pitävät toimivat miten haluavat. Pelottavia esimerkkejä löytyy tälläkin hetkellä, ihmisen henki on halpa ja oikeudenmukaisuudesta ei voi edes haaveilla!
Pidän kirjaa vielä odottamassa kirjaa toivoneen yhteydenottoa, mutta jos se ei onnistu, tarjoan jossain miitissä eteenpäin.
Osallistun kirjalla Nobel-lukuhaasteeseen.

Kirja matkaa huomenna miitissämme toivojalleen.
Kiinnostavia lukuhetkiä Katalle :-)!

Suurkiitokset toivekirjasta!