Takakansi:
Juha Vuorinen - kotimaisen rakennuskirjallisuuden Donald Trumppi - ampua rätkäyttelee kielellisen paineilmanaulaimensa terävimpiä niittejä omakohtaisiksi äityneissä talonpystytystalkoissa.

Mutta mitä tekee lauserakenteiden ja juonikyhäelmien parissa paremmin viihtyvä herkkä sanatimpuri, jonka peukalo on pysyvästi erikeepperöity keskelle kämmentä, kohdatessaan rakennustyömaan armottoman kaaoksen? Karuista lähtökohdista huolimatta Vuorisen päiväkirjamerkinnät paljastavat, kuinka lohduttoman mutavellikuopan päälle vähitellen nousee koti.

Näiden kansien suojaan on survottu Vuoristen pakettiratkaisut aina kakkapyttyhuoneiden kaakeleitten valinnasta Viljokoiran yksityishuvilan hengästyttävimpiin yksityiskohtiin. Samalla tehdään selkoa, miksi Vuorisille suunniteltiin 15 neliön sampoohylly tai kuka reklamoi huoneensa väristä signeeraamalla mustalla tussilla vastamaalattuja seiniä.

Talon aikoinaan rakentaneena sekä läheisten talon ja navetanrakennus työmaita seuranneena nosti talvirakentajan päiväkirjan lukeminen hiukset pystyyn. Onhan Suomen kesässäkin rakentajalle tarpeeksi haasteita säiden kanssa.... puhumattakaan muista vastuksista, jotka on normaalisti rakentajan riesana.

Lähtee postissa Alejandalle.

Tätä kirjaa olen etsinyt luettavaksi kauan. Kiitos!

Jos perhe Vuorinen on päässyt näin vähällä ja ilman keskinäistä turnausväsymystä, ei voi kuin hattua nostaa. Ammatin puolesta seuraavana ja itse rakentaneena en voi kuin kadehtia amnattilaisvalinnoissa. Todellisuudessa omakotirakentaja on firmoille kerta-asiakas ja rahallakaan ei aina saa laatua. Itse odottelen jo kymmenettä vuotta niitä kahta sähköfirmaa, joiden piti tulla tekemään sähkötyöt loppuun ja ensimmäistä hälytinäijääkään ei ole näkynyt. Keittiöfirman osalta kaikki meni persiilleen ja tiilentoimittajakin oli väärä valinta. Kyllä en enää taloa rakentaisi paitsi jos saisin Aivarin kumppaneineen timpuriksi. Se kyllä täytyy sanoa, että takinkääntäjien ilmeet oli näkemisen arvoisia, kun ufotarjouksen tehneille selvisi, että vastapuoli onkin rakennusinssi. Tilanteen pelastusyrityksistä Vuorinen kyllä kirjoittaisi aika messevin sanakääntein. Lurps, lurps ja ruskea kieli... Harmi vaan, että juna meni jo.

Kiitos, että sain kirjan luettavaksi. Hyvä opus oli. Raksapäiväkirja lähtee varoittavana esimerkkinä kaverille. Älkää vaan ikinä alkako rakentamaan mitään muuta kuin korkeintaan puumaja ja sekin pintalaudasta!