Gummerus:

"1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. ”Minä en ole ihminen, minä olen tosikko”, 16-vuotias Helena ajattelee. Hän muuttaa Mustasaareen, lukee tutkimusmatkailijan kirjaa Pääsiäissaaresta ja haaveilee seikkailuista. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka.

1849. Sergei on uneksinut vallankumouksesta. Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää.

2012. Veka on menossa osastohoitoon, mutta antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, ehkä. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja odottaa.


Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaaksi valittu Kultarinta (2014) oli ylistys metsälle. Kivitasku kuljettaa lukijansa veden ääreen ja kalliolle. Järkälemäinen sukupolviromaani on kirkkaasti ajattelevan kirjailijan rohkea puolustuspuhe mielen ja ruumiin vapaudelle. Teoksessa rinnastuvat järisyttävällä tavalla kallioperä ja ihmisen aivot, oma peruskalliomme."

***
Ostin tämän kirjan lahjaksi äidilleni, joka luki sen, piti kovasti ja luovutti sitten minulle luettavaksi ja crossattavaksi.

Huom! Kirjassa ei ole kansipapereita, koska Aku-koiravainaa tuhosi ne :(

Nyt viimeistään Kytömäki nousi lempikirjailijoideni joukkoon. Tämä tiiliskivi on niin kaunis ja koukuttava ja kertakaikkisen upealla kielellä kirjoitettu, että ihan itkettää. Valtava lukuelämys, jossa riittää maisteltavaa, pohdittavaa, ratkottavaa ja vielä yllätyksiäkin. Ja luontoa, niin lumoavaa luontoa, kansanperinnettä, historiaa... Aarrearkku!

Toivelistahippakirjana eteenpäin. Toivottavasti pidät tästä yhtä paljon kuin minä!

Sain kirjan illan taavina-miitissä Oodissa, kiitos Annimanni! Kytömäen Kultarinta odottaa jo TBR-hyllyssäni ja vaikka en ole sitä siis vielä lukenut, lisäsin tämänkin toivelistalleni. Odotukset molempia kirjoja kohtaan ovat suuret :)

Taloyhtiön ulkoremonttia tekevien ilmeisen ammattitaidottomien ja huolimattomien korjausmiesten takia kotini lainehti vettä kahdesti kahden viikon sisällä. Purkuun menevät niin lattiat kuin (pieni) osa seiniä ja kattoakin, mutta kun sen ensimmäisen tulvan jäljiltä olin nostanut kastumiselta varjeltuneet kirjat sivuun ja tarpeeksi korkealle, uusia kirjavahinkoja ei tullut. Asunto on kuitenkin tyhjennettävä, joten kirjat(kin) ovat vailla uutta kotia.

OBCZ Columbuksen hylly on jäänyt kauppakeskuksessa työmaa-aitojen sisälle, joten vien nyt kirjoja Itiksen kirjaston kierrätyshyllyyn. Tätä tiiliskiveä on hyllyssäni kaksi kappaletta, katsotaan, riittääkö yhden vapauttaminen..

Käy nappaamassa luettavaa Itiksestä!



PS. Lisäsin kirjan päällikanteen BC-tarran ja sisäkanteen BC-infolapun ;)