Kovakantinen kirja, Karisto 2016, 315 sivua.

Takakannesta:

"Täysihoitola Eedeniin on kokoontunut joukko lomanviettäjiä: kauppaneuvos Latikka rouvineen, kuherruskuukauttaan´viettävä herrasväki Sund, hammaslääkäri Ilmari Kärppä, kirjailija Armas Laeste, kampaamonomistaja Sylvi Ara, laulajatar Ilmi Bauer sekä neidit Leino ja Virrankoski. Eedenin keittiössä tätinsä apuna häärii vastikään maisteriksi valmistunut Onerva Ojala. Loikoilu rantahietikolla, tenniksenpeluu, kävelyretket, puistokonsertit ja tanssiillat kasinolla keskeytyvät kauhealla tavalla, kun yksi täysihoitolan vieraista löytyy kuolleena huoneestaan. Paikalle hälytetään kiireimmiten lääninetsivä Juhani Kuikka."

Kiinnostuin tästä kirjasta osittain Hangon mukavien muistojeni vuoksi, mutta ei tämän kirjan miljöö nyt ainakaan ihan selkeästi Hanko ollutkaan. Mukava nostalginen vanhan ajan dekkarikertomus joka tapauksessa, ehkäpä kuitenkin vähän hidastempoinen ollakseen kovin jännittävä. Viikonloppu tuollaisessa täysihoidossa herkkuruokien äärellä voisi kyllä kelvata minullekin :D.

Toivelukemista Annelikselle, ole hyvä!

Viikonloppu herkkuruokien ja hitaan elämän äärellä kelpaa minullekin. Kiitos toivekirjasta, Bookgeo! Oli kiva nähdä, vaikka juttelemaan ei ennätettykään.

Oli tämä vähän hidas, mutta viehättävällä tavalla. 1930-luvun henki on mukavasti mukana, vaikka oikeasti en siitä mitään tiedäkään. Äitinikin oli lapsi silloin eikä asunut missään lomakylässä. Jossakin mainittiin, että tapahtumapaikka olisi Terijoki, joka on aivan vieras paikka minulle. Vierasta on kesänvietto kotimaisessa täysihoitolassakin, mutta mukava sitä olisi kokeilla. Ulkomaan lomat tai vaikkapa risteilyloma voisi tietysti olla myös täysihoitolaloma. Joka tapauksessa aloitin jo sarjan seuraavan osan, jonka sopivasti löysin ilmaishyllystä. Täytyy vain rekisteröidä se vielä. Sarjan ensimmäistä osaa en ole nähnyt. Ehkä se joskus ilmaantuu...

Miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Minähän kävin Oodi-miitissä näiden kahden Anneliksen tuoman Autereen kirjan kimppuun oitis, kun näin ne :D Olen aiemmin lukenut Autereelta kaksi kirjaa, siksi en epäröinyt :) Kiitos kirjoista ja miittiseurasta!

- Kirjepostia, https://www.bookcrossing.com/journal/12906971/ (luettu 12/2018)
- Sininen hatturasia, https://www.bookcrossing.com/journal/14722532/ (luettu 12/2018)

HUOM!
Alla juonipaljastus!
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'

Lääkäri, vapaa-aikana taiteilija, murhasi entisen tyttöystävänsä aviomiehen. Jännittävä!
(Luettu 8.9.2019)

Kirjan palautus.

Otin tämän lukuun, vaikka jokunen kirja on kesken, muun muassa Aki Ollikaisen Nälkävuosi, jonka vastapariksi kaipasin jotain leppoisaa luettavaa. Sitähän tämä tosiaan on :) Menossa on 142/315 ja hyvältä vaikuttaa ;)

Oi, sijoittuuko tämä Terijoelle? <3 No vähän ehdinkin jo ihmetellä niitä huviloita, mutta tämähän sitten selittää asian :) Näin kertoo Wikipedia:

"Terijoen huvilayhdyskunta

Terijoki kuului Venäjän keisarikuntaan 1721–1812 osana Vanhaa Suomea ja sen jälkeen Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812–1917 ja vuodet 1917–1940 itsenäiseen Suomeen. Terijoki on ollut suosittu lomakohde pietarilaisten keskuudessa jo vuodesta 1870, jolloin Pietarin–Viipurin rautatie valmistui, ja sinne kehittyi rikas pietarilaisten huvila­yhdys­kunta. 70 kilometriä pitkälle hiekkarannalle syntyi 1892 Terijoen vesihoitolaitos ja 1923 Terijoen merikylpylä. Itsenäistymisen jälkeen venäläisten vierailu tyrehtyi, mutta se korvautui suomalaisilla, kun hiekkarannoille tultiin lomalle kaukaakin sisämaasta. Terijokea kutsuttiin "Suomen Rivieraksi"."

Edit: Poikkesin kalenterimiitin ja (työpaikan) jouluostosten jälkeen iltakahvilla Sellossa, mistä kuva :)

Jatkoin vielä lukemista - vaikka ihan muuta pitäisi olla tekemässä.. - ja toden totta, nyt kirjassa mainittiin seudun nähtävyyksinä lehtikuusimetsä ja luostari! Jos Autere on tehnyt taustatyönsä tarkkaan, eivätköhän linnoitusrauniotkin tule vielä vastaan ;)

Terijoen historiaa: https://www.karjalanliitto.fi/karjalan-liitto/jasenyhteisot/saatiot/teri-saatio/terijoen-historiaa.html

* * * * *
Ja vielä Wikipedia-tietoa:

"Lintulan lehtikuusimetsä

Raivola on tunnettu Lintulan lehtikuusimetsästä, joka aikanaan oli Suomen suurin lehtikuusikko. Metsä istutettiin 1700-luvulla Pietari Suuren aloitteesta laivanrakennuspuun tuottamiseksi. Puusto on siperianlehtikuusta (Larix sibirica), joka oli lähtöisin Uralin ja Arkangelin alueilta. Nykyään metsä on säilynyt suojelutoimien ansiosta. Pisimmät puut ovat yli 50 metriä pitkiä, ja parhaimmillaan puuta on yli 1000 kuutiometriä hehtaarilla."

Pitää vielä lisätä, että tähtäsin lokakuisilla Helsingin Kirjamessuilla käyntini niin, että pääsin kuuntelemaan, kun lavalla haastateltiin historiallisten dekkareiden taitajia Virpi Hämeen-Anttilaa ja Terttu Auteretta (oli siellä kolmantena Pekka Hyyti, mutta häneltä en ole lukenut mitään), ja mielenkiintoista oli. Annelis oli myös kuulolla ;)

Luin kirjan loppuun pari päivää sitten ja kyllä tällainen leppoisa murhamysteeri Terijoen kesässä on ihan suosikkejani :) Loppuratkaisu tuli kyllä aika lailla puun takaa!

Sarjan ykkösosaa en ole lukenut, joten en sen tarkemmin tiedä Onervan taustoista, mutta hänen asenteestaan tykkäsin:
"Että Hilma-täti olikin ymmärtänyt kysyä Onervaa apulaisekseen. Äiti oli ihmetellyt, oliko se nyt sopivaa, yliopiston käynyt ihminen keittiöpiikana. Mutta Onerva vastasi, että työ kuin työ, sivistynyt ihminen osaa mitä vain."

Olen minä Onervan - vaiko kirjailijan? :) - kanssa samaa mieltä tästäkin:
"Miksi yleensäkin kirjallisuutta piti tulkita? Eikö kirjallisuuden tärkein tehtävä ollut tuottaa lukijalla elämyksiä, johdattaa lukija sellaisiin maailmoihin, joihin hän ei itse osaisi, ei edes unissaan? Eikö se riittänyt, että nautti lukemastaan, oppi uutta, avarsi mielikuvitusta? Sitten kun Onerva opettaisi kirjallisuutta, hän ei ruotisi yksittäisiä sanoja ja lauserakenteita tai pakottaisi oppilaita pohtimaan kirjailijan mahdollisia tarkoitusperiä. Hän johdattaisi oppilaansa tarinoihin, löytöretkiin, seikkailuihin."

Vaikken ihan sentään 1930-luvulle voikaan palata muistoissani, vanhat hyvät ajat tulivat lukiessa aina välillä mieleen. Mennyttä on se aika, jolloin kirjeissä oli postileimat, joista näki paikkakunnan, jolta ne oli lähetetty. Sitten lähetykset leimattiin vain lajittelukeskuksissa, esimerkiksi Kanta-Hämeestä lähetetyt postit saivat ensin Turun lajittelukeskuksen leiman (Varsinais-Suomesta) ja myöhemmin Tampereen vastaavan (Pirkanmaalta, eli edes lähetyspaikan maakuntaa ei leimasta nähnyt). Ja nyt on jo useampi vuosi kulunut siitä, kun Posti ohjeisti olemaan leimaamatta mitään lähetyksiä, eikä kirjeissä ja korteissa ole postileimoja kuin aivan satunnaisesti.

Voipallot taas veivät minut lapsuuteen saakka :) Isovanhempieni (tasavuosi)syntymäpäiväjuhlat olivat sen luokan pidot, että niihin palkattiin tuttu keittäjä. Päivänselvää oli, että voi oli tarjolla palloina. Kahdella puuveitsellä pyöräytettiin kauniit raidalliset pallot, jotka koottiin voilautaselle keoksi. Taidankin yrittää samaa tänä jouluna!

Osallistun kirjalla Peonion Menolippu-lukuhaasteeseen.

Luulenpa, että kirja jää ainakin vähäksi aikaa PK-hyllyyni. Enpä ole ennen lukenut dekkaria, joka sijoittuu luovutetuille alueille. Ei Terijoelta kovin pitkä matka ole omille tai siis sukuni kotiseuduille (karkea arvio 50-60 km).

Sarjaan on ilmestynyt tänä vuonna jo neljäs osa..

- Kuka murhasikaan rouva Holmin?, https://www.bookcrossing.com/journal/15849549/
- Kuolema Eedenissä, https://www.bookcrossing.com/journal/15622847
- Kaunis mutta kuollut, https://www.bookcrossing.com/journal/15638933/
- Kuokkavieraana kuolema, https://www.bookcrossing.com/journal/15802414

* * * * *
Edit 31.12.2019: Nelososa löytyi tänään Akateemisesta Kirjakaupasta ;)

Edit 22.8.2020: Ykkösosakin saatu, luettu ja postitettu jo eteenpäinkin :)