Alaotsikko: "Vincent van Gogh. 1853-1890".

Kustantaja Lääkefarmos, 1989.

Vieressä kuvaliite nro 18. "Yökahvila".

Takakannesta:
"Erilainen henkilökuva suuresta taiteilijasta. Miten sairaus voi vaikuttaa luovuuteen?

Tässä runsaasti kuvitetussa kirjassa professori Erkki Kivalo tarkastelee Vincent van Goghin elämää ja taidetta hänen sairautensa valossa. Vincent van Goghin taiteilijaura kesti vain kymmenen vuotta ja parhaat työnsä hän maalasi kolmena viimeisenä vuotenaan. Vuonna 1888 van Goghin mahdollisesti jo pitkään piilevänä ollut sairaus puhkesi esiin rajuna ja näkyvästi. Hän muun muassa leikkasi palan korvalehdestään Paul Gauguinin vierailun aikana, käyttäytyi sekavasti ja vainoharhaisesti.

Professori Kivalo käy läpi van Goghin myrskyisät, vahvojen tunnelatausten värittämät elämänvaiheet ja keskittyy viimeisen taiteellisen kauden ja sairauden väliseen suhteeseen. Vaikuttivatko Vincent van Goghin taiteeseen ohimolohkoepilepsian aiheuttamat näköhallusinaatiot? Olivatko hänen maalauksensa neron ekspressionistisia tulkintoja tunnetiloistaan?

Vincent van Goghin lisäksi professori Kivalo kertoo myös muista taiteilijoista ja säveltäjistä, joiden ainutlaatuisiin saavutuksiin saattaa olla osansa lievällä aivovauriolla ja epilepsialla."

*
Luettu maaliskuussa 2021.

Mielenkiintoista tietoa van Goghista. Vähän oli ehkä turhaa toistoa, mutta selkeästi ja kiinnostavasti esitetty kuitenkin. Oli hyvä lisä, että kuvia oli niin paljon.

van Goghin sairaudesta on esitetty erilaisia arveluita, yleisimpinä varmaan epilepsia ja skitsofrenia. Kivalo itse kallistuu temporaali-epilepsian eli aivojen ohimolohkoperäisen epilepsian kannalle. Jos oikein käsitin, niin tälle epilepsiatyypille eivät epileptiset kohtaukset (kouristelut) ole ominaisia, eikä niitä van Goghilla kerrottu olleenkaan.

Yksi erikoisimmasta hypoteeseista van Goghin sairauden syystä oli Greyn v. 1924 esittämä "krooninen auringonpistos ja keltaisen värin vaikutus". (s. 56)

Kaiken kaikkiaan hyvä ja ajatuksia herättävä kirja!