Kolme sisarta, samat lähtökohdat, mutta haaveet ja pyrkimykset kuin eri maailmoista.

Mari-sisar uhrautuu, hän on semmoinen.

Siviä ei sellaista edes harkitsisi. Hän on niitä ihmisiä, jotka laskelmoivat, kiipivät ja katsovat kaikessa ensin oman etunsa.

Tertulla taas on jo kuusitoistavuotiaana täydet naisen muodot ja kiihkeä halu elää. "Tertun hommista ei tule uutta ei kystä", äiti sanoo. "Lepattaa ja liehuu paikasta toiseen."

Sitten tähän kuvioon syntyy lapsi, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Näistä asetelmista Sisko Istanmäki sukeltaa ihmisen arvovalintoihin. Hänen kerronnassaan on uusia sävyjä, kun hän asettelee hellästi lukijan eteen vaativia kysymyksiä: Minkälainen elämä on elämisen arvoista? Onko rakkaus ihmiselle välttämätöntä? Mitä rakkaus oikeastaan on? Entä kaipuu?

Aluksi tykkäsin tästä tosi paljon, mutta Siviän osuus oli valitettavasti vähän pitkäpiimäistä luettavaa. Sitä olisi voinut huomattavasti tiivistää tai vaikka sekoittaa muiden sisarusten tarinoihin. Kaiken kaikkiaan hyvä lukukokemus kuitenkin.

Tmarju-miittiin tarjolle

Kiitos kirjasta, Duffeli! Olipa hauska tavata taas!

Tykkäsin tarinasta kovasti, vaikka se kertoi lähinnä onnettomista ihmisistä. Perheenjäsenet eivät osanneet puhua tärkeistä asioista, vaan kärsivät hiljaa. Välillä purskahteli pieniä ilmauksia sisäisistä kokemuksista, mutta purskahtelija vaikeni nopeasti eikä kukaan ottanut asioita esille. Kaikki ei ollut kuitenkaan pelkkää kärsimystä. Onnen hetkiäkin löytyi silloin tällöin.

Helmet-haaste 12, käy myös: 31 tai 41

Otin kirjan Musiikkitalon miittiin mukaan.
Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta ja miittiseurasta! Tätä Istanmäkeä en varmasti ole aiemmin lukenut.