Sanna on melkein unohtanut lapsuutensa murhenäytelmän: isä tappoi mustasukkaisuuden puuskassa vaimonsa juhannusyönä. Katkeroitunut täti pitää vauraan maalaistalon ohjat tiukasti käsissään ja punoo juonia Sannan varalle. Läheisen rantamökin vuokrannut rikosylikomisario Joonas Auerva joutuu kesken lomansa sekaantumaan tapahtumiin, ja hänen toimittajavaimonsa Katariina Metsälän pahat aavistukset osoittautuvat aiheellisiksi.

Eila Palmgrenin neljännen jännitysromaanin näyttämönä on jylhä korpiseutu, jonka muinaiset asukkaat tavoittelivat onnea ja menestystä uhraamalla nuoren neidon. Tuhannen vuoden takaiset vaiheet limittyvät tarinassa taidokkaasti nykyihmisten häikäilemättömiin pyrkimyksiin.

Kustannus-Mäkelä 2007

– Teuvan kunnankirjaston poistokirja, heräteostos 12.7.2019 (kolme kirjaa yhteishintaan 1 €).

Sarjan muut osat:
– Verenpunaiset ravut
– Lyyra soittaa salat, https://www.bookcrossing.com/journal/12281386/
– Paellaa ja piruja, https://www.bookcrossing.com/journal/15584796

Monimutkainen ja jännittävä juoni, myös murhia. Nuori tyttö selviää isotätinsä murhayrityksistä.
(Luettu 27.7.2019)

Tämä on palautunut jo ajat sitten...

Otin Palmgrenin kirjan lukuun, vaikka jokunen muukin kirja on kesken. Tämä vaikutti mukavan leppoisalta, ja kyllä se sitä suureksi osaksi onkin, mutta hyi tuota häijyä Iitaa ja Sanna-tytön kohtelua 🙁 Menossa nyt 106/181.

Luin kirjan eilen loppuun ja vaikka viihdyin korpiseudulla ja arkeologiset kaivaukset samoin kuin uhraamisteeman yhdistäminen (Mielikki/Sanna) toivat lisämielenkiintoa, Iita inhottavuudessaan jätti pahan maun suuhun. Kyllä ei löydy hänelle ymmärrystä tältä suunnalta. Palmgren kirjoittaa samaan tapaan kuin Arhippa, Tenhunen ja Aarnipuro eli hyvin, mutta se Iita...

Toinen miinus tulee siitä, että tähänkin kirjaan on sitten pitänyt vetää itänaapuri mukaan. Näin on käynyt lähes jokaisen kirjan kanssa, jota olen 24.2.2022 jälkeen lukenut, genrestä riippumatta, vaikka kirja käsittelisi mitä aihetta tahansa ja sijoittuisi minne tahansa. Ei juuri huvita lukea Neuvostoliitosta/Venäjästä, kun maa on hyökännyt naapuriinsa ja suorittaa siellä kansanmurhaa, teurastaa naisia ja lapsia ja kaappaa heitä raiskattavaksi. Eikä sitä tee bunkkereissa piileksivä Putin. Muutkin venäläiset ovat suoraan Saatanasta.

Kissanpentujen tappamista ei kertakaikkiaan voi hyväksyä. Varmastikin maaseudulla on entisaikoina tehty juuri noin, isketty pennut "muusiksi kiveen" tai "survottu sauvalla vesiämpäriin". Syynä on ollut tapa, tietämättömyys, välinpitämättömyys, viitsimättämyys ja eläinlääkärikulujen säästäminen, mutta jos joku olisi tullut ja maksanut sterilisoinnin, tuskinpa kenelläkään olisi ollut mitään sitä vastaan. Mutta Iitan mielestä kissojen steriloinnista puhuminen on "Jumalan töihin puuttumista, syntiä ihmisen kohalla mutta rienausta, jos elikoista puhutaan. Älä sä likka tuommoisia helevetin juonia tässä talossa enää ikinä esitä." Elikoiden tappaminen ei sitten ilmeisesti ole Jumalan luomakuntaan kajoamista?

'Jäniksen polut' oli outo kielikuva. Eivät jänikset polkuja tee, joten jokin muu metsän eläin, sellainen polkuja tekevä, olisi sopinut tähän paremmin. Meillä ainakin on syksyisin metsäkauriiden tekemät polut omenapuiden luo :D Tulikin mieleen, että olen kymmenisen vuotta sitten kulkenut pingviinien polkua ja se olikin sitten jännittävä päivä :) Olin lisäksi vielä reissussa yksin ja turhan lähellä nousuveden aikaa..

Ja vielä yksi eläinjuttu. En ole varma, millaisia Kauppatorin lokit olivat vuonna 2007, mutta veikkaan, että aika samanlaisia kuin nyt. Eli ei niille tarvitse heitellä lihapiirakan palasia, röyhkeät ja suurikokoiset linnut vievät ruoat suoraan käsistä. Asiasta on varoituksia jäätelö- ja muilla kioskeilla.

Pistän toivelistakirjojen mukaan pari ylläriä, jotka voisivat kiinnostaa :) Jos eivät, tiedät kyllä mitä tehdä ;)

Pidetään toivoa yllä tänä kammottavana sotakeväänä!



Osallistun tällä Vapautusten vuosi 2022/maaliskuu -haasteeseen (kirjan nimessä 'kolmas').

#standwithukraine

Kiitos ylläristä!

No onhan tuo Iita aikamoinen juonitteleva kotidiktaattori. Kertomuksen lopussa selviää, että hän on ollut sitä aivan nuoresta asti. Minua häiritsi silti tarinassa se, että 17-vuotias nuori on niin alistuva, ettei keinolla millä hyvänsä hankkiudu pois vankeudestaan. Ei oikein uskottavaa. Jännittävä ja nopelukuinen kirja.

Vien kirjan Porin miittiin.

Miitistä kotiin.