Takaliepeestä:
"Yksinäiselle saarelle saapuu kirjailija Albert Krafft. Kesävieras sekoittaa majakanvartija Mardonin, hänen vaimonsa Marian ja heidän tyttärensä Marionin näennäisen tavallisen elämän. Mustasukkaisuuksien vyyhti kietoo henkilöt otteeseensa. Paljaalla saarella kukaan ei pääse pakoon haaveitaan eikä katsetta kauemmaksi muista.

Saari on eräänlainen kamarinäytelmä, jossa kerronta vyöryy eteenpäin dynaamisesti mutta viileän hätäilemättä. Perheen sisäisten suhteiden, seksuaalisuuden ja sukupolvien välisten ristiriitojen kirurgisen tarkka kuvaaminen sekä pinnan alla väreilevät halut tuovat mieleen Ingmar Bergmanin elokuvien maailman, sivistyksen kuorrutuksen alle jäävän brutaalin raakuuden. Ihmisten välisissä suhteissa on läsnä huutava yksinäisyys."

LIKE 2009, kirjastopoisto

Tämä joskus kirjastopoistona hankkimani pieni kirja pääsi viimein luettavaksi ja sopikin hyvin kesäkirjaksi. Kirjan pienestä koosta ja nopealukuisuudesta huolimatta lukiessa sai olla tarkkana, sillä paitsi että henkilöiden nimet muistuttivat kovasti toisiaan, myös kerrontatyyli oli erikoinen. Kerronnan kohteena oleva henkilö saattoi vaihtua jopa kesken kappaleen niin että seuraavassa lauseessa puhuttiinkin ihan eri henkilöstä kuin edellisessä, mikä varsinkin alussa tuotti hieman hankaluuksia. Vaan kaikkeen tottuu...
Tapahtumapaikkana oli pieni saari ja saarta kuvattiin niin tarkasti, että välillä teki mieli piirtää kartta paikoista ja rakennuksista tai vilkaista löytyykö sellaista sisäkansista :-) Jotain viehättävää tässä kirjassa oli ja kiinnostaisikin ehkä joskus tutustua kirjailijan suomeksi julkaistuihin novellikokoelmiin.

Minulta on jäänyt aikoja sitten toimittamatta yksi kuukauden kirja-arvonnan valevoittajalle tarkoitettu kirja ja koska alunperin suunnittelemani kirjakin on jo ehtinyt vaihtua, laitoin nyt muun toimituksen mukaan tämän kesään sopivan pienoisromaanin. Kirjassa ajoittain sataakin, toivottavasti lomallasi ei ainakaan kovin paljon :-)

Pieni, jännittävä yllätys isossa kirjapaketissa. Kiitos!

Olipa erikoinen ja sisältönsä ankeudesta huolimatta viehättävä romaani. Pidin siitä, miten tapahtumat etenivät "reaaliajassa" niin, että samaa hetkeä kuvattiin eri henkilöiden näkökulmista, jopa samassa virkkeessä. Pidin myös siitä, että neljää henkilöä ei selitetty eikä taustoitettu. Pienoisromaani oli kuin katkelma laajemmasta ja silti kokonainen ja täydellinen. Romaani, jonka ytimen ympäriltä oli kuorittu ylimääräinen.

Aprillipäivänä postin kyytiin ja uudelle lukijalle

Jotenkin tuntuu, että kaikki kirjat ovat huolella ajateltuja ja minulle sopivia. Tämä myöskin. Kiitoksia siitä.

Ja dotdotin lausahdus "Tuli vain yksi kirja", sai kyllä hälytyskellot soimaan, että voisin olla voittanut tämän arvonnan ja niinhän siinä sitten kävi. Huvitti kyllä, kun mies kantoi kymmentä kirjaa sisälle ja laatikko oli kuulemma tullut ihan täyteen niistä. :D

Voi, että. Olipa mukava saada tämä luettua.

Tosiaan alkuun oli hiukka itsellä vaikeuksia kirjan kanssa, mutta todella tykkäsin tästä sitten, kun pääsin vähän kärryille tapahtumiin. Pieni ja kaunis kirja. Tarina oli myös varsin mielenkiintoinen ja kiinnosti ainakin minua.

Kiitos kirjasta ja miittiseurasta LiskoMiettinen! En olekaan aikoihin lukenut norjalaista kirjallisuutta, joten kiinnostaa. Välipalahaasteeseenkin tämä pieni kirja kirja käy mainiosti :D!

Pidän kovasti tiivistekstisistä pienoisromaaneista, Joel Haahtelan kirjat ovat helmiä!
Luettuani lähes yhdeltä istumalta tämän kirjan en oikein osaa kuvailla tuntemuksiani. Kirja on suurimmaksi osaksi kappaleeton, kirjailijan tyyli on mielenkiintoinen. Aluksi ennen kuin siihen tottui, sai olla tarkkana sen suhteen, kuka kirjan neljästä henkilöstä milloinkin oli ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan kohteena. Henkilö saattoi vaihtua jopa kesken lauseen.
Tunnelma on hieman klaustrofobinen, uhkaava koko ajan enkä pitänyt kirjailija Krafftista enempää kuin majakanvartija Mardonistakaan. Hänen vaimonsa Marian ja tyttärensä Marionin tunteisiin oli helpompi samaistua, tietenkin. Miesten käyttäytyminen ärsytti! Mutta kyllä naisetkin olivat epämääräisten halujensa ja haaveittensa pyörityksessä kuin marionetteja. Tällaista kai elämä on ja kyllä kirjailija näitä muutamia päiviä syrjäisellä saarella osaa kuvata erinomaisesti. Lukijana jäin miettimään, miten kirja voisi jatkua.

Osallistun kirjalla "Välipalalukuhaasteeseen" (125 s.)

Kokeilen, onnistuisiko kirjan matkaaminen vaikkapa Tampereen suuntaan huomisessa miitissämme.
Kiinnostavia lukuhetkiä!
PS. Saari lähtikin Postitalon laatikon kautta toivekirjana Itä-Helsingin suuntaan.

Kirja lähti postipojan matkaan Helsingin reissullani.
Vastaanottajalle kiinnostavia lukuhetkiä!

Lämpimät kiitokset eijukka! Norpalla koristeltu kuori odotti tänään kotona ja sisältä löysin kauniin kortin ja toivomani Saaren.

Kun liikut täällä taas ja on vähemmän ohjelmaa, niin ilmoittele ihmeessä foorumilla - varmasti jokin ekstramiitti sopisi aina jollekulle. :)

En malttanut odottaa kesään, vaikka viime miitissä mainittiin, että tämä sopii kesään luettavaksi - olisi hyvin sopinutkin.

Pienoisromaani tarjosi vähän erilaisen lukukokemuksen. Siihen piti todella keskittyä omintakeisen kerrontatyylin ja samankaltaisten nimien vuoksi. Karulla majakkasaarella kaikki ovat toistensa tarkkailtavissa. Eniten tapahtuu pinnan alla.

Vein miittiin tarjolle 12.3.

Kuulosti sen verran erikoiselta kirjalta, että nappasin miitistä mukaan. Kiitos. :)

Yhdyn edellisiin kommentteihin, että tämä oli kiinnostava tarina ja erikoisesti kerrottu, mutta tyyliin pääsi kyllä pienellä totuttelulla hyvin sisään. Lopussa jäi monta kysymystä auki, esimerkiksi se, miksi kirjailija lopulta oli tullut saarelle enkä ihan ymmärtänyt sitäkään, mikä ongelma kirjailijalla oli vaimonsa kanssa. En ole kovin hyvä lukemaan rivien välistä, mutta jonkun aavistuksen asiasta ehkä sain ja syyt saattoivat liittyä toisiinsa.

Laitetaan kirja BC Helmet 2024 -lukuhaasteen kohtaan 13 (Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu). Sivumäärän (125 sivua) puolesta tämä sopii myös Välipalalukuhaasteeseen.