Takakannesta:

"Tropiikin sametinpehmeässä yössä Olavi Susikoski katsoo syvälle hollannittaren silmiin ja uskoo jo löytäneensä elämänsä naisen. Mutta oudot kuolemantapaukset alkavat Monrovian värikkäällä torilla, ja vastoin tahtoaankin Susikoski joutuu vedetyksi mukaan jutun selvittelyihin."

Ei tämä Susikoski-sarjan loppupään teos oikein lähtenyt lentoon. Ensimmäinen Susikoski ilmestyi jo 1956 ja tämä 1980. Nyt ei oltu millään ruotsinlaivalla, vaan risteiltiin oikein valtameriristeilijällä Afrikan rannikolla. Oli varsin helppo päätellä, miksi murhat tehtiin. Eikä syyllisenkään keksiminen ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Aika väsynyttä kerrontaa tämä muutenkin oli.

Kirja jatkoi matkaansa seuraavalle lukijalle.

Luulenpa etten ole lukenut vielä yhtään Susikoski-dekkaria. Kiitos arvoitusarkkukirjasta!

Jotenkin kömpelö kertomus, hieman reppana kirja. Nopeastihan tuo tuli luettua, mutta ei ole Susikosken tarinat ehkä minua varten. Nytpä senkin tiedän!

Liitän kirjan mukaan kolmois-haasteeseen, kolmella murhan uhrilla mennään tässä.

Hotelllin kirjahyllyyn jäi vielä tilaa viime kerralta, joten vien tällä kertaa muutamia dekkareita otettavaksi ja luettavaksi.
Lukuiloa kirjan nappaajalle!