Olen varannut kirjan tmarjulle jossain monen vuoden takaisessa sikasäkissä, ihan hävettää. Nyt lähetän tämän, kun viimein sain uusioluettua kirjan. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana 1990-luvun alussa.

Takakannesta:
Tiku oli leijuva ja liekehtivä. Sillä oli levottomat jalat ja toisessa käsivarressa tatuoitu verenpunainen ruusu.
Tiku sanoi: "Elämä on nyt, tänään, huomenna. Elämä on kunnes kyllästyn:"
Sini olisi valmis tekemään parhaan ystävänsä puolesta mitä tahansa Mutta se ei riitä, mikään ei riitä, kun vastassa on Tikun äidin uusi miesystävä, joka tappaa kaikki unelmat. Tiku, elämännälkäinen villikissa, on pian laiha ja kumarainen olento, jolle ei jää muuta asetta kuin kylmä viha. Täytyykö enkeleiden muuttua kiveksi etteivät tuntisi tuskaa tai tuhoutuisi?
Sini ei voi ottaa vihaa ystävänsä sydämestä. Aina hän ei voi edes kuunnella saati lohduttaa - mutta hän voi olla olemassa, ja joskus sekin riittää.

Inka Nousiainen, s. 1976, on lahjakas kirjoittaja, jonka viiltävän kaunis ja julman paljas esikoisromaani arasta aiheesta ja kaiken kestävästä ystävyydestä pitää otteessaan puhdistavaan loppuun saakka.

Luin tämän ensimmäisen kerran yläasteella ja muistan näin toisella lukukerralla, että en ymmärtänyt tästä silloin juuri mitään. Tosin silloin kyllä nämä tappajateinit raivostuttivat.

Nyt kun luin tämän uudestaan, muistin ne kohdat, jotka olivat vaikuttaneet ysärinä pahimmin. Toisaalta nyt kirjan näki uudestaan ja henkilöiden yksiulotteisen sairauden ja toistensa hyväksikäytön, josta en muinoin ymmärtänyt hevon helvettiä. Tiku käyttää Siniä miten haluaa, ja Sini käyttää Tikua ollakseen jossain imaginaarisessa unelmateinix-maailmassaan. Todella rasittavia ja avuttomia henkilöitä, mutta toisaalta Tikun painajaismaisen tilanteen ymmärtää. Lapsena sitä ei olisi yhtään paremmin osannut itsekään toimia, jos alkaa ihan omalle kohdalleen ajatella.

postitse

Kiitos kirjasta Louhi: Itse asiassa minäkään en enää muistanut, että tämä on tulossa. Tai siis, en tiennyt, mikä kirja, mutta joku Sikasäkkivalinta kuitenkin.
Minulle tuntematon kirjailija, mutten olekaan ensisijaista kohderyhmää 😁

Tulipa tartuttua Kivienkeliin, ehkä motivaatiokaan ei ollut ihan kohdallaan (hain alle 150 sivuista kirjaa Välipalahaasteeseen).
En jaksanut olla skarppina tätä lukiessani ja en saanut tästä juuri mitään irti.
Jotenkin tuo teiniangsti ei nyt uponnut millään lailla.

Tämä sujahtaa ylläribonuksena yhteen kirjapakettiin.

Hipatun kirjan matkaseuraksi bonus.

Kiitos! Olen pitänyt kovasti Nousiaisen myöhemmistä kirjoista, joten mielihyvin tartun tähänkin.