Takakansi:
"Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkissä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin vaniljapiiraasta?
Moninkertaisesti palkittu Piiraan maku makea aloittaa Flavia de Luce -dekkarisarjan. Tarina on kuin tehty niille, joiden yöpöydällä notkuu pino Neiti Marpleja ja jotka eivät koskaan kasvaneet yli Viisikoista."

Pari päivää sitten luin loppuun jonkun muun rekisteröimän kappaleen tästä kirjasta. Tämän lienen napannut joskus jostakin vaihtohyllystä. Taidan viedä tarjolle johonkin miittiin.

Sain kirjan mukaani Kokkolan miitistä. Kiitoksia miitistä ja lukemisesta!

Otin kirjan käteeni ja ajattelin ihan vain maistiaisiksi lukaista alusta muutaman rivin. En sitten voinutkaan lopettaa, vaan pakkohan se oli lukea melkein samalla istumalla loppuun asti. Tykkään kirjan tyylistä, vivahteikkaasta ja värikkäästä kerronnasta. En erityisemmin enää lue dekkareita tai jännäreitä, mutta aion kyllä tutustua enemmänkin Alan Bradleyn tuotantoon.
Kiitos mukavasta kirjasta, Taavina!