Kirjalahjoitus, tehdään valmiiksi vapautukseen (rekisteröinti, kansitarra ja etiketti sisäkanteen) ja vapautetaan seuraavaksi.

Kirja vapautuu Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen kirjahyllyyn (virallinen BookCrossing hylly, Marian konditorian tiskin lähellä!).

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!
Olisi mukava tietää, mistä löysit kirjan.

Ville Haapasalo on hahmona hauska ja hänen oma tarinansa on vertaansa vailla - katsotaan millainen on romsku.

Luin tämän viime yönä. Siis nopealukuinen ja aina piti kääntää sivua ja miettiä mitä tässä vielä voikaan tapahtua. Koska päähenkilökin on Ville, joka opiskelee ummikkona teatterikoulussa Neukkulassa, on romaanissa selkeitä omaelämäkerrallisia piirteitä, mutta kuinka paljon? Kaikki kirjassa kerrotut uskomattomat tarinat olisivat hyvin voineet tapahtua Neuvostoliitossa, en epäile ollenkaan, mutta jos näin olisi ollut, miksi kirjaa sitten kutsuttaisiin romaaniksi eikä matkakertomukseksi?
Joskus ihmetellään miksi Jeppe juo, mutta minä ihmettelen miksei Ville syönyt? Anoreksia on aika harvinainen 19-vuotiaan pojan ongelma. Miksi onnellinen lapsuus johtaa masokismiin, sillä Villen elämä Neukkulassa oli ihan syvältä, ihan joka osa-alueella. Ja jos Suuri Junaryöstö ja menetetty rooli Orlandossa olivat totta, niin toipuuko sellaisesta koskaan?
Kirja ei lisää ainakaan minun haluani matkustaa Venäjälle. Täytyypä kysyä velipojalta oliko ilmassa suuren hakkaustarinan tuntua kun hän aikoinaan oli kielikursseilla Neukkulassa 70-80 -luvuilla. Ehkä silloin vielä oli kuri ja järjestys.

Tarjolle Kappeli-miittiin myöhemmin tänään. Et ole ilmoittautunut, Hippolein! ApoloniaX ei käy Suomessa ihan joka päivä.

Kiitos kirjasta! Saattaa olla mielenkiintoinen ja lähti siksi matkaani.

No, oli kyllä mielenkiintoinen! Ja mietin, että olisiko tässä kirjassa epäluotettava kertoja. Erikoinen ratkaisu mustavalkokuvat keskellä tarinaa, osassa poseerasi Haapasalo, kuvaajana Juha Metso. Liittyivät toki tarinaan.
Aikamoista seikkailua ja selviytymistä Suuren Junaryöstön jälkeinen aika. Alun kuvauksetkin olivat kiehtovia kaikessa raadollisuudessaan, jurkkamaisen teatterinohjaajan harjoitteet, joissa näyttelijäkokelaat vuoden esittivät erilaisia eläinhahmoja ja rakkainta oppilasta potkittiin erityisen hartaasti. Ja sitten se nälkäkuuri. Ja psykoottiset ajatukset. Odotin ehkä tosiaan sellaista matkakertomusta, mutta en tosiaan tällaista tarinaa, mutta yllätyin positiivisesti. Otettakoon tästä kirjasta näin korona-aikana opiksi, että ihminen voi keksiä keinot selviytyä äärimmäisissäkin oloissa, ottaa sitten vaikka lapsuuden tanhuharrastuksen hyötykäyttöön. Hulvattoman hullu tarina.

Vattu Outalle.

Hep-ketjun kautta eteenpäin, tänään tiputin kirjeen postilaatikkoon.
Hyviä lukuhetkiä!

Kirja perillä. Kiitos kovasti!

Kirja lähti kaverille lainaksi.