Aivan Istanbulin Topkapin palatsin naapurista, vanhaan talon rakennetusta salaisesta huoneistosta löydetään nuoren miehen ruumis. Nuorukaisen raajojen lihakset ovat surkastuneet, ja niiden ihossa näkyy jälkiä lukemattomista pistoksista. Asunnon ikkunat on naulattu umpeen, eikä kukaan tiedä uhrin koskaan liikkuneen sen ulkopuolella. Ainoa henkilö, jonka on nähty käyvän talossa, on hyvin pukeutuva mutta henkilöllisyydeltään tunnistamaton armenialaismies. Miehen ja pojan välinen yhteys on epäselvä: onko poikaa pidetty vankina, ja kuka hänet on surmannut?

Minä tykkäsin. Hauska lukea välillä toisenlaisesta kulttuurista kertovaa dekkaria. Harmillista, että näitä Nadelin kirjoja on suomennettu vain muutama.

Kirja on varattu Taryalle.

Kirja annettu kuriirin matkaan. Mukavaa kevättä ja jännittäviä lukuhetkiä!

Sain kirjan jo tiistaina 9.4. vakiomiitissä Musiikkitalolla, mutta viikko oli sellaista hulinaa, etten kerinnyt journaloida, ja eilen sitten flunssa paheni niin, että se ja kuume kaatoivat petipotilaaksi. Paljon ei jaksa, ei edes lukea :( Huomenna pitää sen verran ottaa troppeja, että pääsee antamaan äänensä eduskuntavaaleissa...

Luin tammikuussa Nadelilta Belsassarin tyttären (https://www.bookcrossing.com/journal/13769441/) ja sen jälkeen lisäsin kaikki sarjan suomennokset toivelistalleni :) En ole dekkarien ystävä, etenkään raakojen sellaisten, mutta İkmen-dekkarit ovat sen verran erikoisia (ja tietysti hyviä!), että haluan ne lukea ;)

Isot kiitokset siis kirjasta, niin ja myös kortista, Smabbe! Kiitos tietysti myös kuriir(e)ille!

Kirja varattu Runojalalle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Vakiokuriiri tulee Helsinkiin jälleen elokuussa, joten koetan saada kirjan luetuksi siihen mennessä :)

Tämähän on sarjan toinen osa, kolmonenkin odottaa TBR-hyllyssäni: https://www.bookcrossing.com/journal/15540111/

Ensimmäinen kuriiri tuleekin Helsinkiin jo tällä viikolla, joten koetan lukea kirjan ennen hänen lähtöään torstaina. Jos en ehdi, kirjan saa sitten seuraava kuriiri ensi kuun lopulla ;) Menossa on nyt 192/448 ja vaikka viimeisimmät juonikäänteet ovat olleet vastenmielisiä, muuten olen tykännyt tästäkin Nadelin dekkarista :) İbrahim Tatlıses on tässä Tatlisas, ja miehen musiikista olen hiukan eri mieltä: on se tosiaan lohdutonta, mutta aistillisen asemesta mielestäni järkyttävän imelää :D

Armenian kansanmurhaan on tässä palattu tai asiaa on ainakin sivuttu jo useaan kertaan, mikä paljastaa sen, että kirjailija on ulkomaalainen. Asia on tabu, josta ei puhuta ja josta osapuolet ovat täysin vastakkaista mieltä. Kuten kirjastakin käy ilmi, Turkki kiistää koko (tekemänsä) kansanmurhan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Armenialaisten_kansanmurha

Hiukan hassulta tuntui lukea jonkun kirjoittavan kirjoituskoneella, mutta joo, parikymmentä vuotta sitten se oli vielä normaalia tai ainakin normaalimpaa kuin nyt :P (Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 2000.)

Georeissusta on taas palattu ja luin kirjan loppuun tänään. Ennen lähtöä siitä oli jäänyt lukematta viimeiset viitisenkymmentä sivua. Jonkin verran tässä 448-sivuisessa tarinassa olisi ollut tiivistämisen varaa, sillä jossain puolivälin tienoilla kerronta junnasi, ja vähän samalta tuntui lopussakin. Tykkäsin silti ja luulenpa, ettei mene kovin kauan, kun alan lukea sarjan kolmatta osaa :) Ainakin toivon niin! :D

Jossain kohdin kirjassa oli pilkutusvirheitä, jotka aiheuttivat ajatuksen katkeamisen. Pilkun/pilkkujen puuttuminen siis muutti virkkeen merkityksen toiseksi. Muutoin kieli oli tässä melko huoliteltua.

Lukiessa silmään pisti se, että Farsakoğlun etunimi mainittiin vasta kirjan puolivälin jälkeen - sen jälkeen kyllä sitten useasti, myös ilman sukunimeä.

Tuosta kirjan ilmestymisajasta tuli myös mieleen, että nykyään ei enää varsinaisesti voi paiskata luuria kenenkään korvaan. Puhelun lopettaminen ei ole yhtä tehokas viesti kuin luurin paiskaaminen pöytäpuhelimeen :P

Edit: Jaahas, ilmeisesti Nadelin dekkareita ei enää suomenneta, käännökset jäivät neljään kirjaan. Täytyy kai se viimeinen käydä ostamassa, jos se vielä on tarjouksessa humppilalaisessa kirjakaupassa.. Niin ja vaihtaa kieltä, sillä tänä vuonna ilmestyi jo sarjan 21. kirja, A Knife to the Heart, joten kyllä näitä englanniksi riittää..

Taavina lupautui kuriroimaan kirjoja Pohjois-Pohjanmaalle, joten otan kirjan mukaani ylihuomiseen miittiin. Kiitokset kuriirille ja hyviä lukuhetkiä Runojalalle toivelistakirjan parissa!



PS. Ja joo, kävin sitten Humppilassa saakka ostamassa sen viimeisen suomennoksen :D
- Veren syvyys, https://www.bookcrossing.com/journal/15622552/

Tarya suositteli lukemaan tämän ennen kurirointia, katsotaan ehdinkö... Kyllähän tämä kiinostaisi, olen Istanbulin nähtävyyksiin tutustunut yhtenä jouluna 1980-luvun loppupuolella. Mielelläni palaisin sinne kirjan kautta.

Tämäpä olikin miljööltään mielenkiintoinen dekkari! Istanbulissa käynnistäni on jo niin kauan, yli 30 vuotta, että välillä olen harkinnut uutta visiittiä sinne. Tämä kirja ei kyllä varsinaisesti houkutellut sinne turistia, sen verran huonoa kuvaa tämä Turkista välitti. Mieleeni palasi myös entinen työkaverini Erhan, turkkilainen gynekologi, joka eläkkeelle jäätyään palasi takaisin Istanbuliin.
Henkilökohtaisesti kirjan helmi oli sivulla 438, kun naiset hukuttivat murheensa Pera Palas Hotelin konditoriassa. Juuri Pera Palasissa me majoituimme silloin kauan sitten (1986?)!! Se oli vanha, perinteikäs ja historiallinen jo silloin, ihastuttava mieleen jäänyt hotelli - hississäkin oli kuljettaja. Lisäksi yhden hotellihuoneen ovessa oli englanninkielinen kyltti jossa kerrottiin Agatha Christien asuneen aina juuri siinä huoneessa. Olin siihen aikaan suuri Christie-fani ja otin kuvankin tuosta kyltistä... Konditoriaa en kyllä muista :/
Kyllä, haluan lukea muutkin tämän sarjan kirjat, jotka Tarya on ystävällisesti minulle toimittanut :)

Kokkolassa postilaatikkoon, josta toivon päätyvän Runojalan käsiin!