Kuvaus:
Mikä pareja erottaa, mikä sitoo heitä toisiinsa? Väkevä, taitavasti rakennettu katsaus elämään ja avioliittoon
Domenico Starnonen kiitetyssä romaanissa ääneen pääsevät jätetty vaimo, aviomies ja pariskunnan aikuiset lapset - eikä sen luettuaan katso omaa puolisoaan ja lapsiaan enää samalla tavalla.

"Siltä varalta, että olet sattunut unohtamaan, arvon herra, muistutan sinua: olen vaimosi." Solmut on kertomus eräästä avioliitosta. Niin kuin monet muutkin liitot, se on kokenut kovia iskuja, huojunut arjen alla ja natissut liitoksissaan. Ja silti se on kestänyt. Tai ainakin päällisin puolin näyttää siltä. Vandan ja Aldon avioliiton pahin kriisi koettiin kymmeniä vuosia sitten, mutta säröt näkyvät vieläkin. Nyt kun talossa ovat enää vain he kaksi lasten lennettyä pesästä, säröt uhkaavat levitä halkeamiksi, joita kukaan ei osaa enää korjata.
***********
Päivitys 16.4.2019
Aika raadollinen avio- ja perhe-elämän kuvaus! Sekä Aldo että Vanda saivat mielestäni sitä mitä tilasivatkin. Molemmat käyttäytyivät jokseenkin sikamaisesti.
Loppu on yllättävä ja hyvä!

Toivekirja Flowerille 6.5.19 miitissä.

Kiitokset toivelistakirjasta, Tyrnimarja!

Tämä oli aika kammottava, mutta samalla todella hyvä ja taitavasti kirjoitettu tarina. Rakenne oli hyvä: näkökulman vaihdoksesta johtuen pidin siitä miten lukijana pääsi todella hyvin yksittäisen henkilön "pään sisään" ja saattoi jopa ainakin joiltain osin ymmärtää hänen käytöstään. Yllätyin siitä kuka sai puheenvuoron tarinan lopussa ja mitä lopussa tapahtui!

Tästä tuli joiltain osin mieleen Herman Kochin kirjat, myös niissä riittää sekä epämiellyttäviä tapahtumia että ihmisiä.

Hippasin lukutuolia tällä kirjalla ja vien kirjan huomenna postiin. Hyviä lukuhetkiä!

Onpas mielenkiintoiselta vaikuttava kirja! Suurkiitos hippauksesta!

Hämmentävää, että vaikka tämä kirja oli aihepiiriltään aivan erilainen kuin ensimmäinen lukemani Starnonen kirja, Kepponen, tämä jätti samanlaisen jälkimaun. Tunteen, että vaikka pidin lukemastani kovasti, jokin tuli minun ja kirjan väliin häiriten uppoutumista ja eläytymistä lukemaani. Enkä edes osaa eritellä, mikä se häiritsevä elementti Starnonen kirjoitustyylissä on. Ehkä se selviää ajan kanssa, mielelläni jatkaisin joka tapauksessa tutustumista Starnonen kirjoihin.

Kirja lähtee mukaani Turun BC-kesäpäiville. Löytyi Annimannin toivelistalta enkunkielisenä, kysäisenpä, kelpaisiko suomenkielisenäkin?

No jo toki kelpaa, kiitos!