Kuvaus:
Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.
"Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki."
Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä? Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt.
************
Päivitys 4.4.19
Kirjan kansi on kaunis, sisältö ruma, ällöttävä ja asenteellinen. Ei ollut minun makuuni tämä teos, lukeminen takkusi ja harppoen sain loppuun.
Jotenkin teksti tuntui niin kauhean keinotekoiselta, tekemällä tehdyltä ja siksi niin vaikealta.

Vapautuu BC-miitissä 9.4.19. Mielenkiintoista olisi lukea muidenkin kommentteja tästä kirjasta, josta en itse tykännyt.

Hitsaajasta tykkäsin, joten otin kirjan mukaani, vaikkei se kehuja saanutkaan. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Aluksi ihastuin Ketun kieleen ja kirjan tarinaan. Ensimmäiset 50 sivua suorastaan ahmin. Sitten vähitellen alkoi hiipuminen. Kieli tuntui jo liian keinotekoiselta, aivan kuin kirjailija olisi yrittänyt liikaa. Itse kertomus suorastaan hukkui tällaiseen ilmaisuun. Tarina olisi ansainnut enemmän sille kuuluvaa huomiota, sillä siinä oli hyvät ainekset. Yritin sinnikkäästi lukea, sillä Hitsaajasta tosiaan pidin. Kävin jopa tarkistamassa, mitä olin kirjoittanut Hitsaajasta. Tämän kanssa kävi valitettavasti niin, että aloin harppoa yhä enemmän ja lopulta luovutin. Otin viime miitissä tämän lisäksi toisenkin Ketun kirjan mukaani ja nyt mietin, viitsinkö edes aloittaa sitä.

28.4.2019 Varattu Tmarjulle

Toivelukemista Tmarjulle! Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä sinä tästä kirjasta tykkäät.

Kiitos Toivelistakirjasta, Saka74!
Mielenkiintoista lukea nuo teidän (Tyrnimarja ja Saka74) kommentit, kun aiemmin olen kuullut tästä kehuja. Mutta onneksi me tosiaan ollaan erilaisia ja pidetään eri asioista.
Tämä menee ehdottomasti luettavien pinoon, eli kuulette/luette kyllä mielipiteeni, en vaan vielä tiedä, milloin....

Ihan aluksi pakko tunnustaa, että ennen kuin kirjoitan tämän oman mielipiteeni, kävin lukemassa uudestaan tämän kirjan aiemmin lukeneiden mielipiteet. Ja ilahduin siitä, miten me ollaan erilaisia, tai siis, että miten sama kirja herättää niin erilaisia mielipiteitä.

Aloittaessani kirjaa ihmettelin kovasti sen suosiota, sillä toisin kuin Saka74:lle, mulle alku oli aikamoista tervan juontia eli en päässyt tarinaan mukaan ja se oli sekava kahdessa ajassa pomppiessaan ja henkilöistä en pysynyt ollenkaan kartalla.
Mutta sitten se aukesi. Ja luin ahmimalla. Pidän Katja Ketun tavasta kirjoittaa, sillä vaikka asiat ovat rumia ja ikäviä, niin jotenkin Kettu saa ne toimimaan. Tämä oli vähän sama kuin Kätilössä eli eihän tästä tarinasta voi tykätä, mutta kirjasta kuitenkin.
Se kuitenkin ihmetytti, että tekstissä on useita kielioppivirheitä: sanoja on tavutettu väärin ja joistain puuttuu päätteitä. Minähän en yleensä niitä edes bongaa, mutta tässä niitä tosiaan löytyi useampi.

Multa kirja saa siis hyvän arvion, mutta en minä tätä kaikille suosittele.

Tämä löytyy parilta toivelistalta, taidanpa siis laittaa lähiaikoina postiin.

Pakkasin laatikkoon kirjoja, ja siihen jäi yhden kirjan verran tilaa. Laitoin tämän. Saapa nähdä, ottaako vastaanottaja luettavaksi vai toimittaako kiertoon.

Kiitos kirjasta. Saatanpa tämän lukeakin ennen eteenpäin toimittamista, varsinkin kun en ainakaan seuraavaan miittiin pääse.

En pitänyt kirjailijan tavasta kirjoittaa: mikä siinä on niin vaikeaa kertoa asiat kronologisessa järjestyksessä? En päässyt alkuun kärryille lainkaan, mutta sinnittelin loppuun asti. Lopulta itse tarinasta (kun sen onnistuin kummallisen kielenkäytön takaa kaivamaan) pidin kovasti. Tässä kirjassa olisi ollut aineksia paljon enempäänkin, mutta kökkö kieli pilasi osan lukunautinnosta.

Toivelistakirja. Lukuiloa!

Rose on täällä, kiitos He_Ri.

Alussa en oikein tahtonut päästä kiinni kertomukseen, mutta jossain vaiheessa se alkoi viedä mukanaan. Ja nyt en tiedä mitä tästä sanoisin; kirja oli oudolla tavalla yhtäaikaa kaunis ja äärimmäisen ruma. Juuri sellainen kirja josta en yleensä pidä ollenkaan, mutta tämä kyllä kolahti. Lopun lähdeluettelosta huomaa että taustatyökin oli tehty huolella, ja olipa tarinassa mukana (ainakin) pari ihan todellistakin hahmoa.

Manuela Boscon maalaukselle kirjan kannessa annan täydet kymmenen pistettä.

Vielä löytyy tälle kirjalle pari toivojaa, joten se pääsee saman tien matkaan.

Kiitos yllärikirjasta, Piiku! Olet ihana <3

Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta siinä en pysynyt kärryillä yhtään.